Ranskalaiset maut hellivät äitiä ja vauvaa
Asiasanat: ruokakulttuuri
Capitenien suomalaisranskalaisen perheen keittiössä tuoksuu herkulliselle. Irma-äidin imettäessä Tomasia, 3 kk, perheen isä Didier valmistaa kurpitsakeittoa. Kotoisassa keittiössä kulttuurit kohtaavat ja vitamiinit antavat potkua arkeen.
Ranskasta Suomeen muuttanut Didier on perheen pääkokki. Yhdessä vaimonsa Irman kanssa he valmistavat sekä ranskalaista että suomalaista - tai vaikkapa intialaista ruokaa.
- Opin kokkaamaan äidiltäni. Ja ravintolasta sain lisävinkkejä: olin nuorempana kesätöissä ravintolassa, ensin tarjoilijana, mistä siirryin kiireapulaiseksi keittiöön pilkkomaan aineksia ja pian kokkaamaan. En lue reseptejä, vaan katson mitä kaapissa on ja sovellan kokkauksiani sesongin ja intuition mukaan, päivisin tietotekniikka-alalla työskentelevä Didier kertoo.
Kesällä syntynyt Tomas imee ahnaasti äidin rintaa. Äidinmaitoa tulee tankattua varsinkin iltaisin, minkä voimin Tomas on alkuaikoina nukkunut jopa 7-8 tunnin yöunia.
Poika on lyhyen elämänsä aikana ehtinyt lähes tuplata painonsa. Pituuttakin tulee lisää noin sentti viikossa.
Maitoa siis tarvitaan, ja äidille monipuolista ruokaa. Vauvahan ottaa äidinmaidosta tarvitsemansa ravintoaineet. Jos äiti ei saa niitä ravinnosta riittävästi, se vaikuttaa äidin omaan terveyteen.
Illalliselle Capitenit kokoontuvat saman pöydän ääreen. Tomasin kantotuoli asetetaan pöydän päähän, ja vanhemmat keinuttavat sitä vuorotellen ruokailun lomassa.
- Alussa yritimme laittaa Tomasin nukkumaan ruokailun ajaksi, mutta ei seurallinen poika siihen suostunut, Irma kertoo.
Keho kertoo, mitä tarvitsee
Toimittajana työskentelevä Irma on terveystietoinen ja tietää, että imetysaikana on juotava entistä enemmän. Päivässä kuluu helposti pari litraa ylimääräistä vettä.
- Iltaisin, kun istun olohuoneessa imettämässä Tomasia, Didier tuo minulle vettä tai mehua, Irma hymyilee ja katsoo hellästi miestään.
Kahvin juontia Irma on vähentänyt, sillä liiallinen kofeiini voi tehdä vauvan levottomaksi.
- Juon tavallisesti vain aamukupilliseni. Enempää ei tee edes mieli.
Sen sijaan muutamia syömistottumuksia on ollut hankalampi muuttaa.
- Kasvissyöjälle rakkaiden sipulin, kaalin, papujen ja linssien kanssa on pitänyt toppuutella. Myös tuore ruisleipä voi pahentaa vauvan vatsavaivoja - odottele siinä sitten herkullisen ruislimpun vanhenemista.
Irma uskoo, että elimistö kertoo mielitekojen kautta, mitä se tarvitsee.
- Meidän tulisi kuunnella omaa kehoamme. Minun saattaa esimerkiksi tehdä mieli pinaattikeittoa tai nokkoslettuja, jos näen kävelylenkillä nokkosia. Mieliteko kertoo elimistöni tarvitsevan rautaa, hän pohtii.
Irma ei syö lihaa tai kanaa, joten perheessä tehdään välillä kahta eri ruokaa: kun Didier valmistaa itselleen lempisunnuntailounaansa pihvin ranskalaisten perunoiden kera, Irmalle paistetaan samalla kasvispihvi tai kalafilee.
- Ja jos teen lasagnea, Didierille teen liha- ja itselleni sieniversion.
- Proteiinia saan lähinnä maitotuotteista ja palkokasveista. Raskausaikana söin myös kalkkitabletteja ja B-vitamiinia, jota yritän muutenkin muistaa ottaa aamuisin. Imetysaikana on syytä tarkkailla myös D-vitamiinin saantiaan, jotta kalkki imeytyisi hyvin elimistöön, Irma kertoo.
Äidin kalkin tarve on suuri. Vanhan sanonnan mukaan äidiltä kuluu kalkkia hampaan verran per vauva.
- Olen kova piimän perään ja syömme paljon juustoja. Olen myös huomannut jogurtin tarpeeni kasvaneen raskaus- ja imetysaikana. Kun ystäväni sanoi kävelyretkellä lapselleen, että kohta mennään kotiin syömään jogurttia, minunkin rupesi tekemään sitä ihan hirveästi mieli, Irma naurahtaa.
Couscousis ja janssonin kiusausta
Irman mieliteot ovat sangen terveellistä sorttia, vaikka imetysajan lisäenergiantarve saa hänet välillä himoitsemaan myös rasvaista ruokaa. Silloin uunin laitetaan ranskalaisia perunoita ja herkkuhetkiin avataan suklaalevy.
Irma pitää myös leipomisesta. Uunissa paistuvat piirakat ja kakut. Joskus Didier tekee ranskalaisittain suklaamoussea.
Irman lempiruokia ovat Didierin tekemät taboulé eli vihannes-couscoussalaatti ja ranskalainen kasvispata, ratouille. Suosikkien joukkoon pääsevät myös kurpitsakeitto, linssipata, hernerokka, janssonin kiusaus sekä kasvis- ja sienikeitot.
Irma ei jaksa pitää tarkkaa kirjaa ravintoainepitoisuuksista. Periaatteena on, että monipuolisella ravinnolla pärjää.
- En halua liikaa huolehtia, sillä olen tuntenut itseni terveeksi ja veriarvoni ovat hyvät.
Tosin hän myöntää, että vauvan kanssa puuhastellessa lounas voisi olla välillä paremminkin suunniteltu.
- Etenkin alussa en välillä ehtinyt haukata kuin pari tomaattia hoitamisen välissä, niin kokonaisvaltaista vauvan hoito on, tuore äiti päivittelee.
Jälkiruoaksi perheessä syödään usein hedelmiä tai hedelmäsalaattia.
- Meillä menee puskallinen viinirypäleitä päivässä ja muutama muukin hedelmä, tietysti sesongin mukaan. Aamuisin syön usein greippiä.
Didier on kotoisin Bretagnesta, missä syödään paljon mereneläviä: monenlaisia rapuja, simpukoita ja ostereita. Hän on myös tottunut syömään paljon hilloja aamulla leivän päällä, ei suomalaiseen tapaan ruoan lisukkeena.
Didier saa usein hilloja anopin tuliaisina. Niitä valmistetaan Capiteneilla myös itse. Nytkin tiskipöytää koristaa joukko pihlajanmarja-omenahillopurkkeja.
- Odotan, että pääsen tekemään Tomakselle soseita sauvasekoittimella, Didier iloitsee.
Ranskalainen illallinen ei suju hujauksessa
Irma ja Didier tapasivat Valentinen päivänä 1995 Vaasassa, jossa he kumpikin opiskelivat. Pari rakastui oitis, ja Didier muutti Suomeen käytyään ensin armeijan pois alta.
Tomasista kasvaa aikanaan kaksikielinen komea poika. Irma-äiti puhuu hänelle aina suomea, ja isä-Didier ranskaa.
Kansainvälisessä perheessä kulttuurit mukavasti sekoittuvat. Ranskassa illalliseen panostetaan ja pöydän ääressä saattaa vierähtää monta tuntia.
- Kun syömme illallista pitkän kaavan mukaan, meillä on ranskalaiseen tapaan aperitiivin ja alku- ja pääruoan lisäksi kolme jälkiruokaa: juustot, makea jälkiruoka ja kahvi, nuoripari kertoo.
Didierin vanhempien vieraillessa kesällä Suomessa perhe söi illallisia ranskalaisittain pitkään ja hartaasti. Aikuisten seurustellessa myös pikku Tomasille saattoi tulla moneen otteeseen nälkä.
- Appivanhempani varmaan ihmettelivät, kun jouduin usein poistumaan pöydästä. Ranskassa imettämiseen ei olla totuttu samalla lailla kuin täällä meillä, Irma pohtii.
Didier kertoo, että Ranskassa imettäminen on aika harvinaista, koska äitiysloma kestää vain kolme kuukautta.
- Useat naiset eivät imetä, mutta nyt näyttäisi siltä, että siitä on tulossa muoti-ilmiö.
Irma aikoo imettää suositusten mukaan, siis siihen asti, kun Tomas täyttää vuoden.
- Aluksi minä vähän jännitin imettämistä, koska kyseessä oli niin uusi asia ja maitoa ei heti tullut paljon. Vauva myös pulautteli usein. Hyvin nopeasti kuitenkin totuin imettämiseen. Se on minulle täysin luonnollinen asia, hän sanoo ja säteilee äidin onnea.
Lue lisää:
Teksti: Else Turunen
Mitä välipalaksi?
Vauvan ruokapäivä