Pohjoismaissa monta tietä monipuoliseen ruokavalioon
Asiasanat: ruokakulttuuri , äidinmaito , d-vitamiini
Pohjoismaiset lapset kasvavat omanlaisiinsa ruokakulttuureihin imeväisikäisestä lähtien. Yhteinen tavoite kaikissa maissa on monipuolinen ruokavalio, joka yhdessä liikuntaharrastuksen kanssa voittaisi pitsa- ja limsakulttuurin ruokkiman ylipaino-ongelman.
Erot pohjoismaisten lasten ruokailutottumuksissa alkavat jo varhain. Imettäminen on kaikissa maissa korkeassa kurssissa, mutta sen yleisyys vaihtelee hieman.
Suomessa 98 prosenttia äideistä imettää vastasyntyneitä lapsiaan, Ruotsissa 97 prosenttia, Tanskassa 96 prosenttia ja Norjassa 92 prosenttia.
Enemmistö ruotsalaisista ja norjalaisista äideistä imettää lapsiaan seitsenkuisiksi asti. Suomessa ja Tanskassa osuus on hieman pienempi. Merkittävästi useammat ruotsalaiset ja norjalaiset äidit imettävät lapsiaan vielä näiden ollessa yhdeksän- tai kymmenkuisia.
Asenteemme imetykseen ja tietomme siitä ovat silti paljolti samat. Mutta mitä lasten pitäisi syödä, kun he siirtyvät muuhun ruokaan? Pohjoismaisissa ruokatavoissa on kiintoisia eroja, jotka johtuvat osittain vanhasta ruokakulttuuristamme.
Monenlaista maitoa
Äidinmaidonkorvikkeen käyttö on yleisintä Suomessa ja Norjassa ja jatkuu pisimpään näissä maissa. Norjassa käytetään äidinmaidonkorviketta siirtymävaiheena lehmänmaitoon.
Suomessa ja Norjassa opastetaan vanhempia, että alle yksivuotiaalle ei pidä antaa laimentamatonta lehmänmaitoa. Ruotsissa ajatellaan, että lapsi voi saada pieniä määriä lehmänmaitoa ruoassa noin viiden kuukauden iästä alkaen.
Tanskassa katsotaan, että äidinmaidon ja äidinmaidonkorvikkeen tulee olla tärkein maitotyyppi yhdeksän kuukauden ikään asti, mutta että lehmänmaitoa voidaan antaa jo aiemmin pieninä määrinä, kupista tai ruoan seassa.
Velliä on tapana pitää hyvin ruotsalaisena ilmiönä, mutta se ei täysin pidä paikkaansa. Ruotsi kyllä johtaa velliliigaa, mutta myös Suomessa monet lapset käyttävät velliä ja Norjassa vellin käyttö on lisääntymässä.
Puuro pienen tiellä pitää
Kaksivuotiaina ruotsalaiset lapset nauttivat velliä päivittäin, vaikka kulutus on lähes kokonaan loppunut muissa maissa. Tanskalaiset ovat puolestaan kärjessä puuronsyöjinä. Siellä lapset neljän kuukauden iästä kolmivuotiaiksi asti syövät puuroa päivittäin.
Suomessa ja Tanskassa puuro on useimmiten kotona tehtyä, mutta norjalaislapset saavat useimmiten tehdasvalmisteista puuroa.
Puuro on tärkeä vaihe kiinteään ruokaan siirtymisessä etenkin Norjassa ja Tanskassa, kun taas Suomessa ja Ruotsissa voidaan aloittaa yhtä hyvin muhennetulla perunalla ja vihannessoseella.
Norjassa puhutaan itse asiassa leipäruokaan siirtymisestä. Ruotsalaisissa ravitsemussuosituksissa gluteiinipitoisia viljoja suositellaan neljän kuukauden iästä lähtien, koska imetyksen uskotaan suojaavan keliakialta. Suomessa viljatuotteita suositellaan viiden kuuden kuukauden iästä alkaen.
Tanskassa on kummallinen ruokalaji nimeltään öllebröd: ruisleipää pehmennetään vedessä, keitetään ja makeutetaan sokerilla. Ennen vanhaan se pehmennettiin oluessa. Nykyään öllebrödiä myydään myös tölkkiruokana.
Muuten tölkkiruoan kulutus on korkeimmillaan Suomessa ja matalimmillaan Tanskassa, jossa painotetaan kotona tehdyn ruoan merkitystä. Kaksi kolmasosaa suomalaislapsista saa jo neljän kuukauden iässä tölkkiruokaa, Norjassa 26 prosenttia, Ruotsissa 15 prosenttia ja Tanskassa 12 prosenttia.
Ruokajärjestys poikkeaa
Ateriajärjestys eri maissa eroaa ennen kaikkea siinä, milloin tarjotaan lämmintä ruokaa. Tanskassa ja Norjassa sekä lapset että aikuiset syövät vain yhden lämpimän aterian päivässä, iltaisin.
Ruotsissa ja Suomessa monet syövät kaksi lämmintä ateriaa päivässä. Ainakin Ruotsissa tämä tuntuu olevan hyvin vanha perinne, jota ravitsemusasiantuntijat suosittelevat.
Norjassa ja Tanskassa lapsilla on yleensä paketti voileipiä mukanaan päiväkodissa ja koulussa. Tanskassa on kuitenkin alettu palkata keittäjiä päiväkoteihin ja tehdä lapsille lounasta, koska voileivät on koettu riittämättömiksi eikä kaikilla ole niitäkään mukana.
D-vitamiini tärkeää
Pohjolassa aurinko on harvinainen vieras, joten kaikissa pohjoismaissa katsotaan lasten tarvitsevan AD- tai ainakin D-vitamiinitippoja riisitaudin ehkäisemiseksi.
Ruotsissa on vuosikausia käytetty AD-vitamiinia, mutta nykyään mietitään, pitäisikö jatkossa antaa lapsille vain D-vitamiinia. Asiantuntijat ovat erimielisiä aiheesta. Suomessa on käytetty D-vitamiinitippoja jo usean vuoden ajan.
Norjassa on oma sovellus AD-tipoista, kuuluisa norjalainen kalanmaksaöljy. Sitä käyttävät niin nuoret kuin vanhat, jopa 60 prosenttia väestöstä. Saatavissa on myös appelsiinin- tai sitruunanmakuisia versioita. Joihinkin kalanmaksaöljyihin lisätään omega 3 -rasvahappoja.
Norjaan matkustaessaan moni ruotsalainen jättää kalanmaksaöljyn kaupan hyllylle ja haluaa pitäytyä lapselle tuttuihin AD-vitamiinitippoihin.
Käteviä ovat myös tutut iänmukaiset tölkkilastenruoat. Tölkkiruoatkin saattavat maistua erilaisilta eri maissa, joten matkustaessaan on varminta ottaa pienelle lapselle omat eväät mukaan.
Tölkkiruoka matkaan
Kätevä eväs on esimerkiksi pullotettuun veteen sekoitettava puurojauhe. Se mahtuu pieneen tilaan. Esimerkiksi liharuoan voi perillä syöttää myös lämmittämättömänä. Tölkkiruoka kestää jonkin verran aurinkoakin.
Jos haluaa palanpainikkeeksi kylmää juotavaa, termospullo on mainio apu.
Ainakin kotimaisen lentoyhtiön koneella matkustaessa lastenruokatölkit voi jättää matkatavaroiden joukkoon, pakattuina hyvin vaippojen ja vaatteiden väliin.
Finnairin koneiden paineistetussa ruumassa kannet eivät poksahda auki ja kontissa lämpötila pysyy plussan puolella.
Tölkit kannattaa pakata kovaseinäiseen laukkuun, joka kestää paremmin kuljetushihnoilla. Muutama tölkki on kuitenkin syytä ottaa mukaan käsimatkatavaroihin laukun katoamisen tai lennon viivästymisen varalta.
- Kirjoitus pohjautuu pääosin ruotsalaisessa Findus Forum (Kunskap och forskning om barn och barnmat) -lehdessä 2/1999 ilmestyneeseen artikkeliin pohjoismaisista lapsista.
Lue lisää:
Kuva: iStockphoto
Teksti: Piltti
Mitä välipalaksi?
Vauvan ruokapäivä