Pilttipiiri

Pelisäännöt pelastavat karkkiosastolla

Asiasanat: karkki , ylipaino

Herkuttelun pelisäännöt kannattaa sopia ajoissa. Sopiiko perheelle paremmin karkkipäiväperiaate, vai ostetaanko makeisia sovitusti sopivien hetkien varalle?

Tolkku ja maltti on valttia. Kokonaan ei tarvitse kieltää, mutta vanhempien rooli on rajoittaa määrää.

Mitä tehdä, jos mummo lahjoo makealla - ja taapero kiljuu kaupan lattialla namia? Makea maistuu jo vastasyntyneelle lapselle, eikä ihme: maistuuhan äidinmaitokin makealta.

Luonto on ohjannut meitä makean syöntiin jo ennen karamellien aikaa. Monet terveelliset ja turvalliset hedelmät ovat makeita, myrkylliset taas karvaita.

- Kun lapsen nälkä tyydytetään, hänen on hyvä olla. Makea äidinmaito tuo myös turvallisuutta, Espoon Leppävaaran alueen lastenpsykologi Maiju-Leena Suominen selittää.

Miksi lapsen luonnollista makeanmieltymystä pitäisi siis rajoittaa? Muinoin ihminen joutui näkemään vaivaa ravintonsa eteen. Nyt herkkuja on tarjolla yllin kyllin. Karkit ja limsat tekevät hampaisiin reikiä - ja altistavat lihavuudelle.

- Lapsen ruokavalio yksipuolistuu, jos lapsi syö paljon makeaa, Kuopion yliopistollisen sairaalan lastenklinikan ravitsemusterapeutti Marja Kalavainen lisää.

Näyttää siltä, että jo varhaislapsuudessa alkanut runsas energiansaanti ja lihominen altistaisivat aikuisiän diabetekselle.

Pelisäännöt herkuttelulle

Herkuttelu kuuluu kuitenkin elämään, eikä lapsenkaan suu ole tuohesta tehty. Mutta minkä ikäiselle lapselle karkkia voi antaa?

- Kyllä pikkulapsikin voi syödä makeaa, kunhan herkkuhetket rajataan erityistilanteisiin, kuten juhliin. Namit eivät kuulu jokapäiväiseen ruokavalioon, Kalavainen muistuttaa.

Mitä myöhemmin, sitä parempi: alle vuoden ikäisen ei tarvitse tietää karkeista mitään. Esikoinen voi olla onnellinen ilman nameja jopa kolmivuotiaaksi asti. Mutta pikkusisaruksilta makeisia on vaikeampi kieltää, jos isosisko esittelee herkkujaan vieressä.

- Jokainen perhe luo omat säännöt makean syönnille. Ovat ne millaiset tahansa, ne kannattaa sopia jo leikki-ikäisen kanssa. Myöhemmin se on paljon hankalampaa, Maiju-Leena Suominen vihjaa.

Tässä jokunen idea. Tarjolle annetaan vain sellaista makeaa, mitä kaikki voivat syödä - kuten hedelmiä tai jäätelöä kohtuullisesti. Toinen vaihtoehto on, että esikoinen nauttii karkkipäivän herkkuhetkestään nuorimmaisten päiväunien aikaan. Tasapuolisuuden nimissä pikkusisarukselle ei kannata tarjota makeisia, jos hän ei niitä vielä osaa vaatia.

Sovituista karkkipäivistä on hyvä pitää kiinni, mutta joustaakin voi. Esimerkiksi karkkipäivälle osuvien syntymäpäivien vuoksi oman herkkuhetken voi siirtää toisellekin päivälle. Karamelleja kannattaa antaa lapselle karkkipäivänäkin vasta ruuan jälkeen, eikä silloinkaan säkillistä kerralla.

- Kohtuullinen määrä, pienen ajan kuluessa ja valvotusti, kuuluu Kalavaisen neuvo. Näin happohyökkäys on lyhyempi eikä mahakaan tule kipeäksi.

Jos mummo lahjoo makealla…

Mitä tehdä, jos isovanhemmat haluavat antaa lapselle namia - vaikka tämä ei niitä tietäisi vielä olevankaan?

- On kurjaa, jos mummo loukkaantuu, mutta vanhemmat päättävät, Maiju-Leena Suominen toteaa. Monet isovanhemmat ovat itse lapsuudessaan saaneet karamelleja vain erityistilanteissa. Siksi moni haluaisi hemmotella lapsenlapsiaan makealla.

Nyt herkkuja on tarjolla liiankin helposti, siksi pelisäännöt on tehtävä uusiksi. Isovanhemmille voi kertoa, että he voivat osoittaa hellyyttään karkkien sijaan muilla tuliaisilla tai vaikka yhteisillä lukuhetkillä.

On tärkeää pitää tunteet ja syöminen erillään. Jos lapsi on murheellinen, hänet voi namilla lahjomisen sijaan ottaa mieluummin syliin. Muuten lapsi oppii aikuisenakin syömään tunteisiinsa - niin iloon kuin murheeseen.

Entä mitä tehdä, kun lapsi sätkii kaupan lattialla ja tahtoo namia?

- Aikuinen päättää, mitä ostetaan, muuten lapsi kiukuttelee joka kauppareissulla. Onko se niin vakavaa, vaikka huuto herättäisikin vähän huomiota, Suominen kysyy. Lopulta lapsi uskoo, että kiukkutaktiikalla ei herkkuja tipu. Kun lapsi käyttäytyy hyvin, voi palkkioksi saada kotona vaikka tarran - ei kuitenkaan karkkia.

Yksi maku kerrallaan

Lapsella on luontainen kyky säädellä omaa energiantarvettaan. Kolmevuotias ei syö tarvettaan enempää, viisivuotias jo ohjailee syömistään annoksen mukaan. Mitä useampaa lajia on tarjolla, sitä enemmän syömme. Tällainen kylläisyysmekanismi perustuu ihmisen pitkään lajikehitykseen.

Syömällä useita ruoka-aineita varmistamme, että ruokavaliomme on monipuolinen. Myös makeissekoituspussi tyhjenee nopeammin kuin yhden lajin herkut. Siksi lapselle kannattaa antaa vain yhtä tai paria herkkulajia kerrallaan.

Sokeripitoinen ruokavalio säätelee huonosti kylläisyyden tunnetta: lapsi jaksaa helposti syödä kerralla 200 gramman karkkipussin, mikä pitää sisällään pahimmillaan yli puolet kolmevuotiaan päivittäisestä energiantarpeesta. Ei siis ihme, jos makean mutustelijalle ei ruoka maistu koko päivänä.

- Karkit ovat lähes puhdasta energiaa. Parissa karamellissa voi olla saman verran energiaa kuin yhdessä appelsiinissa, Marja Kalavainen muistuttaa.

Herkullisia hedelmiä

Herkuttelu kuuluu varsinkin lomaan, eikä aivan kaikesta tarvitse luopua. Karkeille on silti terveellisempiäkin vaihtoehtoja. Makeat maistuvat erityisesti mukavassa seurassa ja kivoissa tilaisuuksissa.

- Lapselle ei kannata opettaa, että makeat ovat herkkuja ja kasvikset vain terveellisiä. Hyvän käsitettä voi laajentaa: myös hedelmät ovat hyviä, Kalavainen neuvoo.

Myös kasvisherkkuja kannattaa laittaa tarjolle juhlapöytiin. Porkkana-, kurkku- ja paprikasuikaleet voi asettaa omiksi sektoreikseen tai värikkäiksi raidoiksi. Mukaan sopivat myös melonikuutiot, kivettömät viinirypäleet sekä kuorineen lohkotut banaaninpalat.

Kasviksista voi muotoilla vadeille myös iloisia pellennaamoja tomaattisilmineen. Paljon hedelmiä, marjoja, vihanneksia ja juureksia syövät lapset nauttivat yleensä vähemmän makeita ja rasvaisia ruokia.

Älä lisää sokeria

Vanhemmilla on luonnollinen tarve tehdä lapsi tyytyväiseksi.

- Paras lahja on kuitenkin se, että vanhemmat opettavat lapsiaan tyytymään hieman vähempään makean makuun. Esimerkiksi puuroon ei tarvitse lisätä sokeria. Banaani tai mieto marjasose on parempi vaihtoehto.

Vesi on paras janojuoma kesälläkin. Pieni lapsi saa jo kolmesta mehudesilitrasta maksimimäärän lisäaineita. Turvallinen vaihtoehto makeille herkuille löytyy entistä vähäsokerisemmista hedelmä- ja marjasoseista, jotka maistuvat niin lapsille kuin aikuisille.

Kuivatut hedelmät kuten rusinat tai banaanilastut ovat terveellistä naposteltavaa karkkipäivänäkin. Pähkinöitä Kalavainen ei suosittele pienille lapsille. Omenamehusta ja vähänatriumisesta kivennäisvedestä saa oivan vähäsokerisen kuplajuoman, joka sopii niin hellehetkiin kuin juhlajuomaksikin.

Teksti: Minna von Weissenberg