Piltin kirjoituskisan parhaita
Pilttipiiri järjesti kesän 2010 aikana kirjoituskilpailun, jonka puitteissa saimme toimitukseen koko joukon elämänmakuisia tekstejä arkisista asioista lapsiperheissä. Kiitokset kaikille kirjoittaneille!
Julkaisemme parhaita tekstejä tällä sivulla. Toimitus valitsi teksteistä viisi parasta. Voittajia ovat Leena Salonen Riihimäeltä, Heidi Antinkari ja Heta Warto Helsingistä, Marika Aro Matkusta sekä Emmi Kupari Espoosta. Onnea!
Pieni tarina äitiydestä
Asiasanat: Kirjoituskisa , lapsiperheen arki
TÖK! Joku tökkää sormen nenääni. Silmäpussien välistä näen kaitafilminä maailman suloisimman hampaattoman hymyn. Ilman halki kerrossängystä rysähtää päälleni esikoinen. Pian alasängystä kömpii kainaloon pieni ja pullea keskimmäinen. Alkaa taistelu peiton herruudesta. Esikoinen vie voiton, ja pieni ja pullea tähtää nyrkillä nenään. Pullea tömähtää lattialle ja huutaa. Esikoinen huutaa nenä rutussa takaisin. Minä karjun. Vauva kirkuu. Päivä on todistettavasti alkanut.
”Hiipisipä päivä ohi noteeraamatta minua.”
”Äitiii, pyyhkii!” kuuluu ääni. Kun palaan keittiöön, esikoisen maito tippuu lätäköksi lattialle. Kissa ja kuopus ovat innoissaan. TAP, TAP, TAP, LÄP, LÄP, LÄTS. Kuopus vetää kattia kahvasta, ja kissa säntää verhoa ylös. Verhoon kietoutunut kissa kolisee verhotangon kanssa esikoisen niskaan. Kaikki nauravat, paitsi minä ja sohvan alla lymyävä kissa. On aamuja, jolloin minunkin tekisi mieli maastoutua sohvan alle ja odottaa, että päivä hiipisi ohi noteeraamatta minua mitenkään.
”Joku on kadonnut, ja minä etsin itseäni.”
Lumi on sulanut kelirikoksi ja apupyörät vajoavat tiehen. Keskimmäistä pitää työntää, ja vaunut ovat raskaat. Isompi on jo kaukana.
”Äiti, kato. Mä osaan hypätä tän ojan yli!”
BLUMBSIS! Isompi ehtii paikalle:
”Miten sä ton teit?”
”Kato näin. BLUMBSIS!”
”Mäkin haluun kokeilla. BLUMBSIS!”
Ulkoilu tällä kelillä on yliarvostettua. Kierrän postilaatikon kautta ja päästän maailman sisään. Joku on ollut uskoton, joku kuollut kolarissa ja joku muuten vaan. Joku on käyttänyt huumeita, joku ostanut ja myynyt. Jossain on myrsky, jossain kuivuus ja nälänhätä. Joku on kadonnut, ja minä etsin itseäni.
”Ilmeestä näkee, etten ole tarpeeksi.”
Monta peppupesua ja kaatunutta maitolasia myöhemmin mies tulee käymään. Istuu pöytään. Ihmettelee hiiltyneitä kalapuikkoja, pastasalaattia pöydän alla ja neuvoo:
”Äiti puhdisti aina palaneen kattilan hankaamalla sitä sokeripalalla.”
Ilmeestä näkee, etten ole tarpeeksi. En hyvä kokki, siivooja, puutarhuri, silittäjä, vaimo, ihminen. Mä vain OLEN kotona.
”Onni on hauras.”
Joskus oleminen on rankkaa. Yhtä rättiä, riepua, paistinpannua ja märkää villatumppua. Mutta mä sentään olen. Kotona. Lasten kanssa. Mitä mies tekee, missä ja kenen kanssa? En kysy. En uskalla tietää.
Onni on hauras. Kolme unista tuhisijaa. Minun maailmani. Istun sängynlaidalla hiljaa, ja olen onnellinen.
Teksti: Marika Aro