Pilttipiiri

Yksin tai yhdessä

Asiasanat: jaksaminen , verkosto

Vanhemmuus on uusi elämäntilanne ja apua voi tarvita monessa eri käänteessä. Toisilla sitä löytyy ihan vierestä, toisilla ei lainkaan. Miten perheet pärjäävät eri tilanteissa?

Toimittaja Kaisa Herlevi on kahden pienen lapsen äiti. Kuusivuotias Kivi-poika siirtyi elokuussa puolipäivähoidosta esikouluun. Perheen kuopus Okko, 3 kk, on äidin kanssa kotona. 

Kaisa Herlevi on kotoisin Pohjanmaalta. Hän on opiskellut Tampereella, muuttanut opintojen päätyttyä töihin Helsinkiin ja asuu nyt Karjaalla. 

- Perheeni on Ullavasta ja suurin osa ystävistäni Tampereelta. Kivin syntyessä asuimme jo Helsingissä, jossa minulla ei ollut sellaista ystäväverkostoa kuin aiemmin. Helsinkiin oli muuttanut joitakin sukulaisia, mutta he asuivat aivan eri puolella kaupunkia, Kaisa Herlevi kertoo. 

Kivin ollessa pieni Kaisalla ei ollut mahdollisuutta vain rimpauttaa jollekin ja pyytää apua lastenhoidossa. Miehenkin äiti asuu Hämeessä ja on sen verran iäkäs, ettei häntä voinut pyytää hätiin.

- Käytännössä turvauduin lähinnä äitiini, jota konsultoin puhelimitse. Hän on terveydenhoitaja ja työskennellyt ikänsä neuvolassa, joten häneltä sain sekä henkistä tukea että käytännön neuvoja. Silti olisi ollut mukavaa, jos mummola olisi ollut nurkan takana. Silloin olisin voinut viedä lapsen välillä sinne hoitoon ja toimittaa itse asioita tai rentoutua. 

Väljemmille maille 

Reilu vuosi sitten Kaisa muutti perheineen Karjaalle, väljemmän asumisen ja elämän-laadun perään.

- Karjaalla emme sitten tunteneet yhtikäs ketään. Tavallaan olimme vielä enemmän vailla vertaiskontakteja. Sitten syntyi Okko ja minä jäin äitiyslomalle. Uskon kuitenkin, että ajan myötä tutustumme täällä uusiin ihmisiin, lähinnä Kivin kautta. Lasten kautta kontaktit syn-tyvät usein luonnostaan. 

Kaisa Herlevi pohtii tukiverkoston merkitystä:

- Olisihan siitä suurta apua, kun sellainen olisi ja jos mummolaan ei olisi kuudensadan kilometrin matka. Mutta kun ei ole niin ei ole, joten olen pärjännyt näinkin. Sitä paitsi suurin osa ystävistäni Helsingissäkin oli sinkkuja ja sen verran meneviä, ettei heitä olisi tohtinut pyytää apuun. 

Karjaalle muuttoon Kaisa on tyytyväinen, vaikka omat ystävät asuvatkin muualla.

- Karjaa on todella lapsiystävällinen paikka asua. Lapsille on paljon tapahtumia, on oma piha ja puisto vieressä. Jos olisimme jääneet Helsingin keskustaan, olisi tilanne ollut paljon hankalampi. Puistoon olisi aina pitänyt erikseen lähteä, eikä keskustan kerrostalon asfalttipiha olisi ollut lapselle turvallinen saatikka kiva paikka leikkiä. 

Idylliseltä asuminen vaikuttaakin. Kivi todella viihtyy pihalla ja viereinen puisto on puskan toisella puolella. Sinne näkee koti-ikkunasta eikä autotietä tarvitse ylittää.

Puistosta Kivi onkin saanut jo paljon ystäviä, joiden perheistä saattaa aikanaan tulla ystäviä myös vanhemmille. 

Molemmat äidit lähellä 

Loviisassa asuvan Lagerholmien perheen tilanne on toisenlainen. Luokanopettaja Johanna Lagerholmilla ja hänen miehellään Robbella on kaksi lasta, kaksivuotias Idalie ja kolmen kuukauden ikäinen Timmy. 

Molemmat vanhemmat ovat kotoisin Loviisasta, jossa myös heidän vanhempansa asuvat. Etenkin isoäideistä on ollut valtava apu arjen rumbassa.

- Meidän molempien äidit asuvat kymmenen minuutin matkan päässä. He ovat lähestulkoon aina käytettävissä. Siitä on ollut valtavasti apua. 

Kun Idalie syntyi, elämäntilanne oli uusi. Silloin oman äidin tuki ja turva tuntui tärkeältä.

- Idalie oli aivan superhelppo lapsi, mutta silti ensimmäisemme. Mahdollisuus turvautua siinä elämäntilanteessa omaan äitiini tuntui hyvinkin tärkeältä. Myös mieheni äidistä on ollut suurta apua. 

Kun molemmat isovanhemmat asuvat ihan lähellä, on Johanna saanut aina jonkun hetkessä hätiin, jos on tullut menoa.

- On myös ihanaa, kun ei ole tarvinnut lähteä kuskaamaan lapsia, vaan olemme saaneet apua tänne kotiin. Jos lapset olisi pitänyt tavaroineen aina kuskata jonnekin, olisi moni meno jäänyt menemättä. 

Yökylässä Idalie ei ole ollut vasta kuin viime aikoina Timmyn tultua perheeseen. Uuden vauvan myötä isovanhempien merkitys arjen pelastajina on kasvanut entisestään.

- Timmyn kanssa oli alussa ongelmia, koska minulla oli niin kutsuttu suihkutissi-ilmiö ja lapsi pelkäsi syömistilanteita. Unet jäivät vähäisiksi, ja olo oli ajoittain jopa epätoivoinen. Se, että olen voinut avoimesti purkaa tunteitani molemmille mummoille, on auttanut jaksamaan vaikeina hetkinä. He ovat jaksaneet tukea ja ymmärtää. 

Puutarhaan tai kauppaan 

Johanna kertoo usein pohtineensa, miten vastaavanlaisesta tilanteesta selviävät sellaiset perheet, joilla ei ole apua.

- Varmaan suurin syy siihen, että olen välttynyt suuremmalta masennukselta, on juuri puhumisen mahdollisuus. Olen voinut keskustella niin raivon, epätoivon kuin syyllisyydenkin tunteista. Se on antanut etäisyyttä ja helpottanut tunteiden käsittelyä. 

Henkisen tuen ohella konkreettinen fyysinen apukin on tervetullutta. Molemmat mummot ovatkin lähestulkoon aina käytettävissä, sillä Johannan äiti on puolipäivätöissä ja Robben äiti kotona.

- Kun he auttavat, minulla on mahdollisuus tehdä joku asia alusta loppuun. Voin tehdä puutarhatöitä, tuulettaa ajatuksiani tai mennä vaikka ruokakauppaan rauhassa. Lapsiperheen arjessa sellainen on luksusta. 

Liikunta on Johannan rakas harrastus.

- Tällä hetkellä se rajoittuu lähinnä vaunujen työntelyyn, mutta kohta voin varmasti taas käydä kuntosalilla, kuten tein Idalien ollessa pieni. Silloinkin jompikumpi mummoista tuli vahtimaan Idalieta. 

Johanna on vielä äitiyslomalla. Timmyn ruokailukin alkoi sujua, kun perhe ymmärsi, mistä on kyse ja lapsi siirtyi pulloruokintaan. Pojan luottamus elämään kasvaa joka päivä, ja hän nukkuu jo pitkiäkin yöunia.

Takaisin työelämään Johannalla ei kuitenkaan ole kiire. 

- Koulutyö on raskasta, ja työt kantaa herkästi mukanaan kotiin. Koskaan ei ole sellainen olo, että tekee riittävästi. Tuntuu siltä, että luokanopettajilta odotetaan liikoja. En tiedä, jaksanko palata ammattiini, ainakaan niin kauan kuin lapset ovat pieniä. Ehkä minulla on edessäni tilaisuus toteuttaa jotain omia juttujani. 

Mitä Johanna sitten päättääkin tehdä, niin apua on ainakin lähellä.

Lue lisää:

• Etäisovanhemmat tärkeässä roolissa
• Verkoston voi luoda, jos sitä ei ole

Teksti: Päivi Ahvonen