Pilttipiiri

Vipinää ja välittämistä uusperheessä

Asiasanat: uusperhe

Perhe ei ole ihan yksiselitteinen juttu. Jos kaikki lapset eivät ole vanhempien yhteisiä, voi arki tuoda mukanaan omanlaisiaan haasteita. Välittäminen ja huolenpito ovat kuitenkin perheessä kuin perheessä niitä tärkeitä asioita. 

Walleniukset eivät ajattele olevansa mitenkään erikoinen uusperhe.

- Me ollaan vaan meidän perhe, Arja ja Petri Wallenius sanovat ja vilkaisevat sivusilmällä olohuoneessa pelaavia Arttua, 4 v, ja Leeviä, 6 v. Pojat ovat pariskunnan yhteisiä lapsia. Heidän lisäkseen Walleniuksen perheeseen kuuluvat Lotta, 14 v, ja Sami, 16 v, sekä kultainen noutaja Sara, 1 v. Lotta ja Sami ovat Arjan lapsia edellisistä parisuhteista. Kun Petri, perheen kesken Peetu, ja Arja ystävystyivät ja myöhemmin rakastuivat, pääsi Petri heti vanhemman rooliin. 

- Peetu kyllä ensin hieman empi suhdettamme, siksikin että minulla oli jo lapsia. Hän lähti suhteemme alkuvaiheessa kahdeksi viikoksi Amerikkaan lomalle ja otimme suhteessamme aikalisän. Puhelimet joutuivat kuitenkin kovaan käyttöön, ja heti kun Peetu palasi Suomeen, muutimme yhteen, Arja muistelee. 

Arki sujui jo alkuvaiheessa mukavasti, sillä Lotalle ja Samille Petri oli jo pitkään ollut äidin kaveri. Nyt Peetusta tuli heille vielä läheisempi aikuinen ystävä.

- Ehkä kerran suhteemme alkuvaiheessa Lotta sanoi minulle, että en tottele sinua, ethän ole edes isäni. Sellainen käytös meni kuitenkin nopeasti ohi, kun Lotan kanssa tutustuimme paremmin, Petri kertoo. 

Petrin yhteys Samiin syntyi luontevasti pelaamisen kautta. Yhdessä kaverukset hakkasivat läpi pelikonsolipelejä ja jos peli oli vaikea, saattoi Petri pelata vaikeita kohtia Samin mieliksi yömyöhään. Ne kun piti selvittää, jotta pelissä pääsisi eteenpäin tai voisi saada uusia hahmoja tai ratoja. 

- Nyt sama meno jatkuu näiden pienten kanssa, Arja nauraa ja lisää:

- Tosin emme tietenkään pelaa aina, lasten pelaamista on pakko rajoittaa.

Luottamus rakentui läsnäololla

Kun Arja ja Petri alkoivat seurustella, Lotta oli 6-vuotias ja Sami 8-vuotias.

- Peetu on aina osallistunut lasten elämään ja ollut aidosti kiinnostunut heistä, Arja kiittelee miestään.
Lasten vanhempainilloissa nähty vanhempi oli usein juuri Petri.

- Aluksi minusta tuntui oudolta, kun siellä kysyttiin, kuka lapsen vanhemmista on paikalla. Mietin, tulisiko minun vastata isä, isäpuoli vaiko vain nimeni. Nykyisin sanon kyllä isä, Petri toteaa.

Petri oli mukana myös Samin leirikoulussa valvojana. Vaikka sopeutumisvaihe sujuikin ilman suurempia ongelmia, vaadittiin siinä joustavaa luonnetta.

- Olemme monesti pohtineet, olisiko meillä mennyt niin hyvin, jos myös Peetulla olisi ollut lapsia edellisestä suhteestaan. Peetu on ollut todella joustava ja mukautuvainen, Arja kehuu.

- Kyllä sopeutumisvaiheessa tarvitaan kärsivällisyyttä. Kaikki asiat eivät tietenkään suju kuin vettä vaan ja omista menoista on tingittävä. Ja olihan minulle iso harppaus siirtyä reilu parikymppisenä poikamiehestä perheen isäksi, Petri, nyt 32 v, täydentää. 

Petrillä riitti kuitenkin motivaatiota ottaa isänä toimimisen haaste vastaan. Hän on myös alusta lähtien osallistunut tasapuolisesti Samin ja Lotan menoihin.

- Lapset on meillä aina laitettu etusijalle, molemmat vanhemmat painottavat.

Tämä on tarkoittanut myös sitä, että Arja ja Petri ovat joutuneet tinkimään yhteisestä ajastaan.

- Joskus havahduin miettimään, että kuka tämä aviomieheni oikein on. Silloin tajusimme, että nyt tarvitsemme kahdenkeskistä aikaa, Arja muistaa.

Kahdenkeskistä rauhaa on löytynyt välillä mökiltä, kun lapset ovat olleet Arjan vanhemmilla. Viime kesänä Arja ja Petri rentoutuivat yhdessä viikonlopun Tampereella. 

Sukulaisia on moneksi

Lotalle ja Samille Petri on ollut luontevasti Peetu, toinen vanhempi. Lotta näkee biologista isäänsä vain harvoin, noin kerran vuodessa. Sami taas näkee biologista isäänsä säännöllisesti, ja he puhuvat puhelimessa useasti viikossa. Samilla on myös velipuoli, Santtu, 11 v, joka kyläilee Walleniuksilla silloin tällöin.

Arja ja Petri arvelevat, että lapsille monta vanhempaa on ollut rikkaus.

- Välillä näitä meidän perhekuvioita on vaikea selittää ulkopuolisille, mutta onneksi asioita ei usein tarvitsekaan ottaa puheeksi, Arja miettii.

Kaikkien lasten vanhemmat on aina kutsuttu perhejuhliin, ja välit ovat kunnossa. Arjan vanhemmista on lasten hoidossa ollut suuri apu. Arjan entinen anoppi, Lotan mummo, asuu perheen naapurissa, ja myös hän auttaa välillä lasten ja koiran hoidossa. Joulut perhe on viettänyt ilman suurempia hämminkejä yleensä Arjan vanhemmilla. Myös Arjan siskon perhe on ollut siellä, ja serkukset tulevat hyvin toimeen keskenään.

Kun Leevi syntyi, Lotta oli 8-vuotias. Uusi tulokas oli aluksi pieni shokki:

- En muista ajasta paljonkaan, mutta olin kuulemma syönyt kuukauden verran tuttia, Lotta hymyilee ujosti.

- Lotta kaipasi enemmän huomiota ja hellyyttä, ja usein hän nukkui kanssamme samassa sängyssä, Arja lisää. Pienet herättivät hellyyden kaipuun
Vaihe meni ohi kuitenkin nopeasti, ja heti alusta alkaen Leevi ja Arttu olivat Lotalle ja Samille pikkuveljiä.

- Isommat lapset hoitavat pieniä mielellään ja voimme luottaa heihin. Tämä on kätevää, jos vaikka käymme ilman lapsia asioilla tai kaupassa, Arja iloitsee. 

Arja myöntää, että Artun ja Leevin syntymien aikoihin isommat lapset jäivät vähemmälle huomiolle.

- Leevin kanssa minulla oli tunne kuin olisin saanut esikoisen. Aikaa Lotan syntymästä oli sen verran kauan. Ensimmäiset kuukaudet menivät kuin sumussa, olin niin väsynyt.

Arja ja Petri kuitenkin tiedostivat isojen lasten kaipuun ja järjestivät heille tietoisesti aikaa.

- Joskus minä kävin Lotan ja Samin kanssa mökillä tai leffassa, ja Petri jäi hoitamaan Arttua ja Leeviä, Arja kertoo.

- Niin ja olithan sinä kuitenkin kotiäitinä vielä vuoden Artun syntymän jälkeen, joten olit koko ajan läsnä kaikille lapsille, Petri lisää.

Aikuisten pidettävä yhtä

Vuosi sitten murrosikä koetteli perhettä samaan aikaan, kun Arttu ja Leevi olivat uhmaiässä. Arja kertoo, että tuolloin hänellä oli eräänlainen identiteettikriisi ja oma itseluottamus oli välillä koetuksella.

- Se oli rankkaa aikaa. Koska olimme tilanteessa ensikertaa, emme tienneet kokemuksesta, miten murrosikäisen kanssa pitäisi toimia. Nyt tilanne on onneksi tasaantunut, Arja huokaa.

- Konfliktit isompien lasten kanssa muistuttivat taas, että jotakin on puuhasteltava vain heidän kanssaan.
Arja ja Petri haluavat painottaa, että puolison tuki vaikeissa tilanteissa on todella tärkeää.

- Kriisitilanteissa tarvitaan kumpaakin vanhempaa. Jos lasten kanssa on ongelmia, niin sitä helposti alkaa syytellä toista aikuista ja voi katkeroitua toiselle, jos tämä ei ole tilanteessa tukena. On myös hienoa, että uudet ja vanhat kumppanit pystyvät olemaan yhteistyössä, näin vastuu kevenee, Arja korostaa.

Kuva: Tommi Tuomi

Teksti: Else Turunen