Pilttipiiri

Vauvalle mukavat tamineet

Asiasanat: Vauva , Kasvu , Arki

Äiti ja vauva talvitamineissaVauvan vaatetuksessa on lähdettävä pienokaisen tarpeista: sopivasti lämpimissä, joustavissa ja mukavissa vaatteissa lapsella on hyvä olla. Keinokuidut jäävät kakkoseksi luonnonmateriaaleille ja puuvillalle.

Vauvan oikea vaatetus herättää tuoreissa äideissä usein kysymyksiä. Miten pieni elämän alku olisi puettava, jotta vauvan olisi hyvä ja turvallinen olla? Perusneuvoksi käy se, että vauva on hyvä pukea sopivan lämpimästi vaatteisiin, jotka ovat joustavia ja mukavia päällä. Keinokuitumateriaalit samoin kuin voimakkaat värit alusvaatteissa saattavat ärsyttää ihoa. Äitiyspakkauksessa olevat mallit ovat yleensä hyviä, sillä ne ovat hyvälaatuisia, -mallisia ja hyvästä materiaalista. 

Mikäli vaatetus ei estä lämpöhukkaa, käyttää vauva energiaansa jatkuvasti lämmön tuottamiseen. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, ettei pue vauvaa myöskään liian lämpimästi. Vauvan lämpötilaa ei koeteta sormista tai varpaista, sillä vauvan ääreisverenkierto ei ole vielä niin hyvä. Lämpötilan tuntee niskasta: jos niska on kylmä, vauvalla on liian vähän vaatetta ja jos taas niska on hikinen tai nihkeä, vauvalla on liikaa päällä. Sisävaatetuksessa on otettava huomioon huoneen lämpötila. Vanhassa vetoisessa asunnossa puetaan päälle enemmän kuin normaalissa, lämpöisessä asunnossa. 

Vastasyntyneen vaatteita on olemassa jopa 50 senttisiä. Sen ikäinen vauva kasvaa kuitenkin niin nopeasti, että pienet vaatteet jäävät hyvin nopeasti pieneksi. Vaatteissa voi aina olla hieman kasvunvaraa. Liian pieniä ei kannata hankkia. 

Uudet vaatteet tulisi aina ensin pestä, koska kankaissa on käytetty valmistusvaiheessa erilaisia, mahdollisesti allergisoivia aineita. Ylipäätään vauvan vaatteet tulisi pestä erikseen, eikä muun likaisen pyykin kanssa. 

Pesuainetta tarvitaan vain noin 1/2 dl koneellista kohti. Liika pesuaine tekee vedestä pehmeää, jolloin puhtaustulos huononee. Samoin jos huuhtelu ei ole tarpeeksi hyvä, saattaa pulveria jäädä vaatteisiin. Tällöin on syytä huuhdella vaatteet uudelleen, ettei vauvan iho ärsyynny. 

Vaatteet vuodenajan mukaan 


Talvella vauvan pakkasraja on -10 celciusastetta. Kylmempiin lämpötiloihin lasta ei saa jättää moneksi tunniksi ulos nukkumaan. Ulkona voi kuitenkin käydä hyvin puetun vauvan kanssa - kauppa-asioita ei tarvitse jättää väliin. Kova tuuli saa ilman tuntumaan paljon kylmemmältä kuin pakkasasteet antaisivat olettaa. Tuulelta suojaavat vaatteet ovat talvella hyvä hankinta. 

Käytännön esimerkkinä voisi sanoa, että jos vauva puetaan talvella ulos, sille tulisi laittaa alusvaatteet, potkupuku ja villavaatekerta päällimmäiseksi. Lisäksi lämpöä tuovat makuupussi ja äitiyspakkauksestakin löytyvä peittopussi. Pää ja kädet suojataan myssyllä ja lapasilla. Villahatun alla on hyvä olla puuvillainen kypärähattu. Liian suuret saumat alimmaisessa hatussa painavat vauvan päätä. Kannattaa muistaa, että märkä vaate ei pidä lämpöä. Jos vauvalla on liikaa päällä, vaatteet kastuvat hiestä. 

Kesällä vauvalla tulisi ulkoiltaessa yleensä olla hattu päässä suojaamassa auringolta ja tuulelta. Jos vauva joutuu olemaan helteellä auringossa, vaatetuksen tulisi olla ohut mutta pitkähihainen ja -lahkeinen. Puuvillainen, löysä vaate ei hiosta vauvaa yhtä paljon kuin keinokuituinen. Suorassa auringossa oloa ei kuitenkaan pienille vauvoille suositella. 

Huomioi turvallisuus ja kehitys 


Vauvan silmät ovat herkemmät kuin aikuisen. Aurinkolasit ovatkin vauvalle tai lapselle kesäisin tarpeen. Myös talvella hangilla auringon kirkkausvaikutus voimistuu, jolloin on hyvä pitää laseja silmien suojana. 

Vauvan vaatteissa kannattaa kiinnitää huomiota siihen, etteivät kuminauhat tai resorit ole liian tiukkoja. Esimerkiksi sukan resorista ei saa jäädä nilkkaan painaumaa. Kaula-aukon on oltava joustava ja nauhat eivät saa päästä kuristamaan. Huonosti kiinnitetyt napit ovat myös turvallisuusriski: jos nappi pääsee irti, se voi joutua pienen lapsen suuhun.

 

  • Asiantuntijana terveydenhoitaja Tuula Valkonen Mikkelin Rantakylän äitiys- ja lastenneuvolasta.

 

Teksti: Else Turunen

Kirjoita oma kommentti