Pilttipiiri

Vastuuta jakamalla aikaa myös parisuhteelle

Asiasanat: parisuhde , jaksaminen , seksuaalisuus

Perinteisesti ajatellaan, että vauvan tulo yhdistää pariskunnan tiiviimmin toisiinsa. Ihannetilanteessa näin käykin. Yllättävän usein perheenlisäys merkitsee kuitenkin ainakin hetkellistä etääntymistä parisuhteessa.

Erityisesti äiti on kiinni lapsessa, jo imetyksen vuoksi. Odotusaikana tulisikin keskustella siitä, miten myös isä osallistuu pienen vauvan hoitoon.

Vaikka mies ei imetä, hän voi muina kuin ruoka-aikoina helliä vauvaa ja luoda alusta asti kiinteän tunnesiteen lapseensa. 

Joskus äiti huomaamattaan vahvistaa isän ulkopuolisuutta vauvanhoidossa. Isä kyllä auttaa, mutta vain äidin ohjeiden mukaan. Tästäkin voisi sopia jo ennen lapsen syntymää: molemmat antavat toisilleen tilaa lapsenhoidossa, ja huolehtivat myös siitä, että aikuissuhteelle jää aikaa. 

Äidinvaistoa korostetaan ehkä liikaakin. On totta, että äiti herää lapsen itkuun tavallisesti herkemmin ja tunnistaa erilaiset itkut, mutta isäkin voi opetella nämä taidot. 

Vauvanhoidossa esiin nousevat myös lapsuuskodista opitut mallit. Niistäkin kannattaisi puhua odotusaikana ja selvittää, millainen on ”meidän mallimme”. 

Seksielämä muuttuu 

Vauvan syntymä muuttaa silti väistämättä joitakin asioita parisuhteessa. Seksielämään tulee toisenlainen aikataulu: rakastelulle ei välttämättä ole aikaa silloin kuin olisi halua - ja päin vastoin. 

Naisen seksielämä muuttuu synnytyksen jälkeen joksikin aikaa usein jo hormonaalisista syistä. Rakastelu ei välttämättä kiinnosta ehkä kuukausiinkaan synnytyksen jälkeen. Tästäkin pitäisi pystyä keskustelemaan. 

Mieskin saattaa vierastaa synnyttäneen vaimonsa uutta roolia. Äitiä ei ehkä osaa ajatella naiseksi, seksuaalisesti haluttavaksi olennoksi.

Nainen voi vierastaa omaa kehoaan synnytyksen jälkeen, jopa hävetä pömpöttävää vatsaa, muuttuneita rintoja ja raskausarpia. Hyvässä suhteessa ulkoisten seikkojen ei anneta nakertaa itsetuntoa. 

Usein tällaiset ongelmat selviävät vanhemmuuden tullessa luontevammaksi osaksi parisuhdetta, mutta asiantuntija-avun hakemistakaan ei pidä ujostella. On myös vauvan etu, että hänen vanhempiensa suhde toimii hyvin. 

Jokaiselle oma tilansa 

Nykyisin neuvolassakin opastetaan jo odotusaikana siihen, että vauvan lisäksi on hoidettava parisuhdetta, mutta teoria ja käytäntö ovat eri asioita.

Jos valveillaoloaika tuntuu täyttyvän vaippapyykistä ja ruoanlaitosta, kahdenkeskisten hetkien hakeminen on työlästä.

Monessa vauvaperheessä unelmoidaan enemmän kunnon yöunista kuin romanttisista tuokioista puolison kanssa. 

Mitä vähemmän muutoksiin on osannut varautua, sitä herkemmin vauvan tulo luo maaperää katkeruudelle. Vauvan tarpeille on osattava antaa etusija. Perhe ei voi kuitenkaan toimia vain yhden perheenjäsenen, ison tai pienen, ehdoilla. Jokaisella on oltava oma tilansa. 

Lapsi ei ole kahle - paitsi jos ihminen ei ole vielä kypsä vanhemmaksi. Kapakkaillat eivät onnistu pienokaisen kanssa, mutta moneen parempaan harrastukseen tämän voi ottaa mukaan. Ja jos jostain joutuukin hetkellisesti luopumaan, tilalle saa arvokasta ja nopeasti ohikiitävää aikaa lapsensa kanssa. 

Lapsen pitäisi aina saada syntyä rakkaudesta, ei rakkauden puutetta paikkaamaan. Huono parisuhde tuskin paranee lapsen syntymällä. 

Apua saa, kun pyytää 

Parisuhteen hoito ei vaadi ulkomaanmatkaa - jo kävelylenkki tekee hyvää. Tärkeää olisi puhua toisen kanssa muustakin kuin vauvan kakan väristä tai ilmavaivoista. 

Vuoden vanhasta voi olla erossa vuorokauden kerrallaan, kahden vuoden ikäisestä kaksi vuorokautta, ja niin edelleen. Joskus on tosin vauvankin edun mukaista, että erossa ollaan pitempään jo aiemmin - esimerkiksi silloin, kun äiti kärsii synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja tarvitsee hoitoa ja lepoa.

Lyhytkin yhteinen irrottautuminen voi kuitenkin olla hankalaa. Nuoret perheet asuvat usein eri paikkakunnalla kuin isovanhemmat tai muut sukulaiset, ja hoitajan etsiminen tuntuu vaikealta. 

Hoitoapua voi kuitenkin hakea esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliitosta. Moni empii pyytää hoitajaksi sinkkuystäviään, mutta aina voi kysyä.

Esimerkiksi neuvolan kautta voisi myös tiedustella, saisiko muista vauvaperheistä koottua hoitorenkaan.

Vanhempien on huolehdittava paitsi vauvasta, myös omasta ja toinen toisensa jaksamisesta. Joku viisas sen on sanonut näin: lapsen paras koti on vanhempien rakastava parisuhde.

• Asiantuntijana psykologi, perheneuvolan johtaja Kaija Pänkäläinen, Jyväskylä.

Lue lisää:

• Honkasten perheessä ei säästellä pusuja ja haleja
• Perheterapiassa avataan vuorovaikutuksen solmuja

Teksti: Piltti