Pilttipiiri

Vanhemmat ovat pomoja

Asiasanat: vanhemmuus , vuorovaikutus , riiteleminen , uhmaikä

Äiti ja isä ovat perheen pomoja - halusivatpa he sitä tai eivät. Tai ainakin heidän tulisi olla, jotta perhe ja lapset voisivat hyvin. Pomoja ja rajoja perheessä tarvitaan.

Lapset tarvitsevat rajat, jotka vanhemmat asettavat, ja oleellista on se, että aikuiset myös valvovat niiden noudattamista. Pomon ja johtajan rooli ei ole kotona yhtään niin helppo kuin monessa suuryrityksessä.

Perheen pomon rooli on varsin vaativa tehtävä, sillä lapset ovat niin aitoja, rehellisiä ja vaativia alaisia. Sellaista palautetta ei yksikään esimies saa alaisiltaan, mitä äiti ja isä voivat saada jopa päivittäin kodin esimiehinä.

Rajat herättävät kiukun

Eiväthän rajat nyt mikään kovin kiva juttu ole. Vai haluaisitko itse, että joku rajoittaisi tekemisiäsi ja kieltäisi tekemästä juuri kaikkein kivoimpia juttuja? Sääntöä olisi toteltava vielä joka kerta ja muistettava pienessä päässä kaikki EI-jutut. Uskallan väittää, että kyllä tekisi meidän äitien ja isienkin mieli kiukutella ja koetella rajojen pysyvyyttä monessa tilanteessa.

Eikä ole mikään kunniatehtävä ojentaa kiukkuavaa lasta karkkihyllyillä. Sellaiseksi se kannattaisi kuitenkin ottaa. Antakaamme nyt ainakin itsellemme kruunu, vaikkemme sitä toisilta saisikaan. Rajoja tarvitaan. Jos ei ole karkkipäivä, ei osteta karkkia - paitsi joskus poikkeustapauksessa ennakkoon varastoon. Ei on EI eikä ehkä. Se on lapsenkin hyvä oppia ja aikuisen on osattava käyttää sanaa järkevästi.

Jos kuitenkin lapsilta kysyttäisiin, äidit ja isät olisivat vain sitä varten, että he leikkivät lasten kanssa, lukevat iltasadun, ostavat leluosastolta lapsen toivomia leluja ja kioskilta jäätelötötterön - eivätkä suinkaan aseta tyhmiä rajoja.

15, 150 vai 1 500 toiston lapsi?

Tutkimusten mukaan aikuiselle pitää asia toistaa ainakin 17 kertaa, jotta hän ymmärtää, että asia on tärkeä ja että se on tarkoitus toteuttaa. Lapsille tämä toistomäärä harvoin riittää, joten lapsiperheeseen mahtuu monenlaisia tapauksia. Moneen perheeseen mahtuu mukaan myös ainakin yksi vähintään 1 500 toiston lapsi, jolle asioita saa kertoa päivästä toiseen.

Vanhemmalla on väkisinkin tunne, että sama levy on juuttunut päälle omissa puheissa, kun lauseita tulee toistettua monta kertaa viikossa jopa vuodesta toiseen, ja EI:tä pitää viljellä ihan väsymiseen asti.

”Isommalle lapselle meillä riittää yksi kehotus. Toiselle pitää sanoa toisenkin kerran kuuluvalla äänellä, mutta kaksoset eivät tunnu kuulevan ensimmäisiä komentoja ollenkaan. Kiellot eivät todellakaan mene ollenkaan perille. Kuulo ei taltioi sanaa EI. Kummallakaan!”
(Neljän lapsen isä.)

”Kyllä mä tiedän, mikä on äidin ja isin mielestä EI. Silti teen niitä juttuja, vaikka tiedänkin niiden olevan kiellettyjä. Testaan, huomaako ne ja jäänkö kiinni. Aina ne ei onneks huomaa, mut on niitä kyl vaikee huijata. Ne tietää, jos mä en puhu totta.”
(7-vuotias poika.)

Älä lannistu epäonnistumisista

Vanhempana olo on monella tavalla varsinaista nuorallatanssia ja moni kokee mätkähtävänsä nuoralta alas epäonnistuneena monta kertaa viikossa. Silti aikuisten pitää ottaa paikkansa ja täyttää velvollisuutensa. Aikuinen on aina aikuinen ja lapsi lapsi. Kuka nyt rajoja moitteettomasti osaisi asettaa ja saisi siitä hommasta vielä kiitosta - lapsilta ainakaan?

Pienet ja vähän suuremmatkaan maailmanvalloittajat kun eivät haluaisi tielleen minkäänlaisia esteitä ja kieltoja, jos itse saisivat päättää. Maailma on heille auki ja täynnä haasteita.

Rajojen asettamisen suuri haaste kannattaa jokaisen vanhemman kuitenkin ottaa vastaan, sillä se on lapselle hyvin tärkeä asia. Kenestäkään ei kasva ilman rajoja kunnon kansalaista. Äidinmaidossa ei valitettavasti kulkeudu tietoa oikeasta ja väärästä. Sitä tietoa on lapselle kerrottava ja toistettava, jopa satoja kertoja. Jos menossa on vasta kymmenes kerta, se ei vielä riitä yleensä mihinkään. Puolet on ainakin vielä edessä. Voimia siihen työhön.

Sloan Wilson on sanonut taitavasti:
”Vaativinta lasten kasvatuksessa on opettaa lapsensa ajamaan pyörällä. Isä tai äiti voi juosta pyörän perässä tai seistä paikallaan ja karjua ohjeitaan lapsen kaatuillessa. Pyörän satulaan ensimmäistä kertaa nouseva lapsi tarvitsee sekä tukea että liikkumavapautta. Sen oivaltaminen, että lapsi tarvitsee aina muulloinkin sekä tukea että vapautta, voi ottaa koville.”

• Kirjoittaja on Väestöliiton Perheverkossa työskentelevä psykologi.

Teksti: Essi Juvakka