Unikoulu pelasti nääntyneen äidin
Asiasanat: uni , nukkuminen , jaksaminen , vanhemmuus , unikoulu
- Tunsin hirveää syyllisyyttä Eetun unikouluviikon ajan, jolloin vietin vain päivät hänen kanssaan sairaalassa ja jätin hänet iltaisin sinne opettelemaan nukkumista.
- Oli kuitenkin tärkeää saada apua. Jatkuvan valvomisen tuoma väsymys saa kaikki ongelmat tuntumaan suuremmilta, muistelee helsinkiläinen Kirsi Riipinen.
Perheen esikoispoika Eetu on nyt reipas ja valoisa ekaluokkalainen, joka nukkuu yönsä varsin hyvin.
Kahdeksan kuukauden ikäisenä hän heräili jopa puolen tunnin välein ja pisin yhtenäinen unijakso oli puolitoista tuntia.
Kokemus rohkaiseva
Neuvola tarjosi nääntyneelle äidille lähetettä unikouluun.
Unikoulu oli tuolloin vielä aika tuntematon menetelmä jopa neuvolan väelle. Sairaalassa käytiin läpi lapsen vuorokausirytmi syömisineen, leikkeineen ja päiväunineen. Rytmin tasoittamiseksi päätettiin jättää yhdet päiväunet pois.
Ensimmäisenä yönä sairaalassa Eetu oli huutanut lähes tunnin yhteen menoon, mutta viikon kuluttua hän heräsi vain kerran yön aikana.
Kotona tilanne jatkui melko mukavasti, kunnes vatsatauti sekoitti vuorokausirytmin. Reilun vuoden iässä seurasi kuitenkin taas paremman unen vaihe.
Eetun äiti koki aikanaan unikoulun viimeiseksi vaihtoehdoksi, kun kaikkea jo oli kokeiltu kotona, myös lapsen huudattamista.
Nykyisellä elämänkokemuksellaan hän saattaisi turvautua jopa paljon parjattuun vieressä nukuttamiseen, mutta hänen arvionsa unikoulusta on kuitenkin rohkaiseva:
- Siitä oli selkeästi apua.
Teksti: Piltti
Honkasilla ei haleja säästellä