Pilttipiiri

Salli-pikkusisko Kiinasta

Asiasanat: adoptio , sisaruus , arki

Ilona ja Tytti saivat kesällä ihan tavallisen pikkusiskon. Salli Eloisa vain haettiin Kiinasta, ei äidin vatsasta. Nyt Salli totuttelee halauksiin - ja muu perhe riisinjyviin.

Meillä on nyt oikea akkavalta, kuuluu Tuomen perheen ovelta yhdestä suusta. 

Tytistä, 4 v, tuli viime elokuussa harvinainen keskisisko ja Ilonasta, 7 v, kaksinkertainen isosisko. Anni-äiti ja Tommi-isä hakivat 1-vuotiaan pikkusiskon Kiinasta - kauniiden vuorien maakunnasta. 

Adoptiopapereissa tyttöä kuvailtiin eloisaksi ja kovaääniseksi. Tytär saikin nimekseen Salli Eloisa.

- Ehkä Salli ottaa isona kiinalaisen nimensäkin käyttöön, vanhemmat pohtivat. 

Pikkusisko on kotiutunut kuukaudessa mainiosti. Tytti opetti hänet kävelemään jo toisena päivänä, ja meno on jatkunut vauhdikkaasti. Harva isosisko saa leikkikaverin pikkusiskostaan saman tien.

- Enää Salli ei yritä syödä isosiskojensa barbinkenkiäkään niin paljoa. Nyt tosin kaatuvat leikkipalikat… 

Ilona haluaa osoittaa rakkauttaan ja hyppyyttää tummakutrista pikkusiskoaan onnellisena.

- Muistathan Ilona, ettei Sallia saa kantaa rapuissa. Pitää vielä totutella, Anni-äiti opastaa rauhallisesti. 

Vaikka Salli kävelee jo mukavasti, hän kaatuilee tuon tuosta.

- Vain pari mustelmaa on otsassa. Toivottavasti niitä ei ole paljon, sillä sosiaalitäti tulee käymään, äiti siunailee tirskahdellen.

Rakkautta ja riisinviljelyä 

Tuomen perheessä rakkautta riittää ja sitä osoitetaan. Tyttikin halii Sallia tuon tuosta.

- Aika vähän isot tytöt tuntuvat olevan mustasukkaisia, odotin heidän olevan vähän enemmän. Salli kyllä ilmoittaa vastalauseensa, kun Ilona ja Tytti ovat sylissä. Kaikki on mennyt tässä asiassa perinteisesti, Anni juttelee. 

Kuopuksen aseman menetys ei tunnu Tyttiä haittaavan: keskisisko saa komentaa ja olla komennettavana.

- Salli on ihan kiva. Ja vähän tyhmäkin, kun se puree, Tytti valistaa. 

Anni-äiti nauraa ja kertoo, että kun Tytti pääsi pienenä puremisinnostaan, hänelle pidettiin puremattomuusjuhlat. 

Uudesta perheenjäsenestä on aina jotain hyötyä.

- Nyt mä saan määrätä Tyttiä, kun äiti määrää Sallia, Ilona julistaa. 

Äidin syliin mahtuu kolme tyttöä oikein hyvin. Eikö tule edes hiki? Ei tule, kunto kasvaa. 

Vanhempien mukaan kaikki lapset nukkuvat ja syövät hyvin.

- Isikin nukkuu hyvin ja syö hyvin, Ilona jatkaa. 

Äitikin on tähän mennessä saanut nukkua, sillä pikkuisin siskoista herää vain kerran yössä, kuten joskus myös Tytti. 

Ison ”vauvan” saamisella on myös kääntöpuolensa. Salli nukkuu vain yhdet päiväunet, joten isoille siskoille on yksityistä aikaa vähemmän kuin vauvan kanssa. 

Kuopukselle maistuu hyvin suomalainen ruoka. Lastenkodissa hän söi lähinnä riisivelliä.

- Salli viljelee riisiä meilläkin - pitkin lattioita, Ilona huomauttaa. 

Adoptiopapereissa luki, että Salli ei vielä osaa pitää keksiä omassa kädessään.

- Nyt pysyy keksi kyllä jo omassa kädessä, Anni-äiti todistaa.

- Ja jalassakin, Tytti lisää.

Miksi ihmeessä - tai miksi ei? 

Adoptio on aina ollut Tuomen perheelle luonnollinen mahdollisuus.

- Halusimme lisää lapsia, ja adoptio tuntui ainoalta oikealta tavalta, vaikka kyse ei ollut lapsettomuudesta. Ottolapset ovat yhtä tavallisia kuin muutkin lapset, Anni toteaa. 

Kun päätös ottolapsesta syntyi, Anni ja Tommi ottivat saman tien yhteyden Espoon kaupungin adoptioneuvontaan. He keskustelivat sosiaalityöntekijän kanssa 5 kertaa vuoden aikana.

- Eivät ne siellä ketään rankkaa eivätkä tutki komeroita. Tarkoituksena on vain karsia vanhemmiksi sopimattomat ääritapaukset pois. Minusta tosin olisi ihan hyvä selvittää myös kaikilta biologisilta vanhemmilta, onko heillä alkoholi- tai mielenterveysongelmia, Anni pohtii. 

- Pelastamismotiivi ei adoptiossa kauas kanna. Maailman lapsia voi auttaa paljon paremminkin. Adoption motiivina pitää olla se, että haluaa lapsia, Tommi sanoo. 

Nykyisin adoptio voi olla monille jopa ensisijainen vaihtoehto saada lapsia. Silti jotkut kysyivät suoraan, eivätkö omat lapset riittäneet.

- Ymmärrän, että ihmiset haluavat nähdä, millaisia lapsia kahdesta aikuisesta syntyy. Kun meillä oli jo kaksi perinteisellä tavalla syntynyttä, tuntui adoptio järkevältä. Miksi ei? Tommi kysyy. 

Monille ottolapsi on vuosien odotuksen kohokohta. Ikäviltä puheilta Tuomen perhekään ei täysin välttynyt. Joidenkin adoptiojonossa jonottaneiden mielestä oli väärin, että lapsia omaavat perheet saivat lapsen ennen lapsettomia.

- Kyseessä on aina lapsen paras, ei itsekäs ja nopea lapsipalvelu aikuisille. Ei olisi lapsen etu, jos hänet annettaisiin ilman harkinta-aikaa kenelle tahansa, Tommi ja Anni painottavat. 

Tuomen perhe sai kannustusta sekä sukulaisilta että ystäviltä.

- Salli on vanhempieni 13. lapsenlapsi. Ei heitä paljon mikään enää hätkäytä siinä laumassa, Anni nauraa. 

Perhe kertoi adoptiosuunnitelmistaan jo alusta lähtien myös koko kotikujalle. Kysymyksiä sateli jo etukäteen, ja se hälvensi ennakkoluuloja. Lapsille on aivan sama, onko kaveri Kiinasta, Kilosta vai Korsosta.

Kerrankin helppo odotusaika

Tuomet valitsivat adoptiojärjestäjäksi Pelastakaa Lapset ry:n. Odotusajaksi arveltiin vuotta.

- Tämä oli paras odotusaika, sai juoda viiniäkin! Anni vitsailee. 

Vauva tuli yllättäen todelliseksi puoli vuotta etuajassa:

- Kesäkuussa meille soitettiin: onneksi olkoon, teillä on lapsi. Jalat siinä menivät alta, Anni muistaa.

Itse adoptioprosessi ei perhettä jännittänyt, enemmänkin se, että Kiinan matka osui Ilonan ensimmäisiin koulupäiviin. Avuksi riensivät onneksi sekä tädit että mummi. 

Anni ja Tommi matkustivat 10 suomalaisperheen kanssa yhtä aikaa Kiinaan. Matkasta tuli ikimuistoinen.

- Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Olin varautunut, että rakkaus syttyisi vasta ajan kanssa, Anni myöntää.

- Minä mietin etukäteen, pystyisikö ottolasta rakastamaan kuin omaansa. Ei hätää! Heti alusta asti tuntui siltä kuin olisin tuntenut tytön pidempäänkin. Salli ei tosin ensi alkuun ajatellut samalla lailla, Tommi arvelee. 

Perhe sai terveen lapsen, vaikka heille olisi käynyt lievästi vammainenkin. Kiinaan suuntautuva adoptiomatka kestää parisen viikkoa. Aika kuluu lupabyrokratiaan, ei pehmeään laskuun ja totutteluun. 

Kiinalaisessa virastossa lastenkodin hoitaja antoi Sallin syliin ja toivotti onnea.

- Elekieli on kummallista, Anni miettii.

- Vaikka olet hassun näköinen ja puhut mitä sattuu, lapsi vaistoaa, että olet valmis antautumaan hänelle. Yritimme sanoa kiinaksikin kiitos ja ole hyvä. Tavaroiden ojentaminen oli ensimmäinen leikkimme. 

Kiinalaiset olivat ystävällisiä ja uteliaita. Pitkä vaalea perhe lastenrattaineen herätti kiinnostusta.

- Meillä on täällä pääkaupunkiseudulla 5 lasta samasta lastenkodista. Olemme jo pitäneet yhteyttä, vanhemmat kertovat. 

Tytillä on välillä uhmakohtauksia. Niiden välissä Anni kerran kirjoitti itselleen muistutuksen päiväkirjaansa: ”Kun Salli saa isot uhmat, muistathan sitten, että et liikaa mieti, johtuvatko ne Sallin adoptiosta.” 

Salli saa tietää kauniista syntymämaastaan isompana. Perhe myös aikoo vielä joskus palata Kiinaan lomailemaan.

Lue myös:

• Sahlbergit toimivat sijaisperheenä

Kuva: Tommi Tuomi

Teksti: Minna von Weissenberg