Pilttipiiri

Millainen maailma olisikaan?

Asiasanat: Pikkulapsi , Mielikuvitus

”Mun äiti ei ymmärrä hyvin meitä lapsia. Sen mielestä asioiden pitää olla aina niin järkeviä. Punaista kissaa ei ole kuulemma olemassa. Onhan, kun piirrän sen.” (5-vuotias tyttö)

On mielenkiintoista miettiä, millainen maailma olisikaan, jos meillä aikuisilla olisivat lapsen mielikuvitus ja luovuus käytössämme. Mikä olisi toisin? Miten hyvin osaisimme elää tässä hetkessä - tässä ja nyt? Miten moni asia olisi ratkaistu huomattavasti fiksummin ja luovemmin kuin nykyisin onkaan?

Aikuinen on omassa elämässään helposti kaavoihin kangistunut. Hänen täytyy asioita muuttaakseen tehdä ainakin kymmenkertainen työ lapsiin verrattuna, jotta muutoksista tulisi pysyviä.

Lasten maailma olisi varmasti huomattavasti helpompi paikka elää ja siellä suvaittaisiin paljon paremmin myös erilaisuutta. Punaista kissaa tai oranssi-keltaraidallista taloa ei katsottaisi kummeksuen. Kukaan ei myöskään ihmettelisi, vaikka äidit ja isät leikkisivät hiekkalaatikolla ja juoksisivat rosvoa ja poliisia pitkin metsiä. Uskaltaisimme myös tanssia ja ilmaista itseämme paljon vapaammin. Itsetunto-ongelmatkin olisivat paljon vähäisempiä, kun kaikki osaisivat arvostaa itseään aivan eri tavalla kuin nykyisin.

Miten tällaisen maailman saisi aikaan? Mitä pitäisi tehdä, etteivät avoin ja arvokas luovuus ja mielikuvitus katoaisi meiltä niin varhain? Monessa asiassa meillä aikuisilla on vain häilyvä muisto siitä idearikkaasta lapsesta, joka joskus olimme. Kannattaisiko meidän siis ainakin aika ajoin palata takaisin lapsen maailmaan?

Lapsen mielikuvitus ja luovuus ovat rikkaus, josta me voisimme ottaa mallia ja oppia myös omaan elämäämme.

• Kirjoittaja on Väestöliiton Perheverkossa työskentelevä psykologi.

Teksti: Essi Juvakka