Luovuuden lähteillä
Aino Havukainen ja Sami Toivonen ovat luoneet hauskat Tatu ja Patu -hahmot. Taiteilijapariskunnan mukaan lasten luovuus syntyy sopivasta määrästä tekoja ja tylsäilyä.
Sastamalan kunnassa sijaitsee Nuupalan idyllinen puutaloalue. Tänne Raision homepäiväkotiongelmiin kyllästyneet Aino Havukainen ja Sami Toivanen tulivat tapaamaan ystäväänsä Mauri Kunnasta.
Mauri esitteli heille entisen kotitalonsa. Nyt se olisi myynnissä. Ja niinpä kävi, että pariskunta ja perheen kaksi tytärtä, Anna, 8, ja Miina, 6, muuttivat taloon kaksi ja puoli vuotta sitten.
- Olemme viihtyneet hyvin. Meille on tärkeää, että asuinpaikalla on jokin tarina. On jännä ajatus jatkaa lastenkirjallisuuden perinnettä tässä samassa talossa. Alueella on muutenkin asunut paljon käsityöläisiä, Sami ja Aino kertovat.
Perheen koti henkii elämää ja tarinoita. Lasten piirroksia löytyy kehystettyinä seiniltä. Maalaisromantiikka sekoittuu kiinalaisiin tauluihin, ja ikkunoista tulvii valoa avariin huoneisiin.
- Totta kai hyvinvointi näkyy tekemisessämme. On ihanaa, että ikkunasta näkyy jotakin vihreää, Sami sanoo.
- Vaikka voisimme me asua esimerkiksi Helsingin Kalliossa, sielläkin on tarinoita, Aino lisää.
Vanhempien työhuone löytyy talon siivestä: avarassa huoneessa mahtuvat myös lapset leikkimään, jos ikävä yllättää. Oiva ratkaisu on askartelupöytä, johon vanhemmat aina välillä jättävät tarvikkeita tai piirustusvälineitä houkuttimeksi.
Viimeksi lapset rakensivat jäätelötikuista hienoja taloja.
- Jos askartelut jäävät kesken, tarvikkeet voi myös jättää pöydälle, eikä ensimmäiseksi tarvitse ajatella, mitenköhän jäljet jaksaisi siivota, Sami sanoo.
Kahvia ja istumalihaksia
Aino ja Sami ruokkivat luovuuttaan seuraamalla aikaansa ja monenlaista kulttuuria, lähinnä populaarikulttuuria.
- Koetamme tarkkailla kaikkea uutta, mistä saisi tuoreita ajatuksia: tv-sarjoja, kirjoja, ihmisten näkemyksiä, Aino kiteyttää.
- Päässämme on eräänlainen kirjasto, josta ammennamme kaikesta siitä, mitä olemme vuosien varrella nähneet ja kokeneet, Sami lisää.
Käytännössä kirjat syntyvät kahvin ja peppulihasten avulla. Aluksi tarvitaan hyvä idea, jonka päälle kirja eri vivahteineen alkaa rakentua.
- Automaattista lähestymistapaa meillä ei ole. Paitsi vaatimus, että kirjoissa asioita katsotaan eri näkökulmista kuin normaalisti. Esimerkiksi Tatun ja Patun Suomi -kirjassa tieteellinen lähestymistapa yhdistyy tv-sarjoihin, kirjailijat paljastavat.
Tärkeä työskentelyn muoto on aivoriihi, jossa taitelijat ideoivat yhdessä ja kyseenalaistavat toistensa ideoita. Ensimmäinen idea on harvoin se paras.
- Vanhan version hylkääminen on tyypillistä Ainoa, Sami sanoo ja kertoo, ettei suutu. Tärkeintä on hyvä lopputulos.
Nasevia sananparsia
Havukaisen-Toivosen perheessä viljellään huumoria ja välillä lasten kaverit ovat huulet pyöreinä perheen sanailua kuunnellessaan. Lasten kanssa myös keskustellaan: ihan aikuisten aiheistakin, kuten dopingista.
- Viljelemme myös ajatuskikkoja ja assosiaatioketjuja: ”Entäs jos…” Sitä teemme töissäkin, Sami hoksaa.
Sanat ovat perheessä muutenkin tärkeitä. Niitä väännellään ja varsinkin Miina-tyttö lyhentelee niistä omanlaisiaan. Ilmassa leijailee ”höpöpuhetta”.
Perheen sisäinen huumori ja naseva sanankäyttö on tarttunut lapsiin:
- Kun Anna oli 3- tai 4-vuotias, olimme aamiaisella. Ystävämme oli mukana ja kaikki rupesimme nauramaan, kun tiedustelin Annalta, olisiko hän ollut janoinen. Tyttö lohkaisi: ”Olenhan minä, mutta en voinut sanoa, kun suuta kuivasi niin!” Aino ja Sami nauravat.
Lukeminen on tässä perheessä ykkösjuttuja. Välillä vanhemmat myös saduttavat lapsia eli kirjaavat lasten kertomuksia ylös.
Mahdollisuuksia luovuuteen
Aino ja Sami eivät halua kuulostaa erityisiltä. Nämä luovaa työtä tekevät vanhemmat eivät elä mitenkään boheemisti.
- Me ollaan ihan tavallisia ja halutaankin olla. Rakastan perusarkea, Aino painottaa.
Luovia ideoita tästä perheestä tosin kyllä löytyy.
- Luovuus tarkoittaa meillä pieniä arjen asioita. Sitä, että koetamme olla hereillä luovien mahdollisuuksien suhteen emmekä aina heti tyrmää lasten ideoita vaikka itseä väsyttäisi.
Vuosien varrelta on jäänyt mieleen joitakin kivaksi havaittuja tempauksia: lapset ovat saaneet piirtää liiduilla taideteoksiaan maalausta odottavaan seinään, ja he ovat itse maalanneet lastenhuoneen kaapin ovet.
Aino vinkkaa, että aikuisen kannattaa ensin maalata pinnan pohja yksiväriseksi jollakin iloisella värillä.
Sukulaiset saavat ihailla perhettä kotivideoilla, joita on tehty lahjaksi. Videoilla lapset pääsevät näyttelemään ja pukeutumaan rooliasuihin.
- Yritämme antaa lapsille välineitä ja puitteita toteuttaa itseään, myös aikuisten esimerkki on tärkeää, Sami sanoo.
Joku vuosi sitten perhe vuorasi koko suihkuhuoneen paperilla ja lapset saivat käsiinsä sormivärit. Vanhemmat muistavat, kuinka kaikki pinnat ja molemmat tytöt muuntuivat pika pikaa riemunkirjaviksi.
Hassutteluun innostumisesta kertoo myös se, että perheessä on juhlittu muun muassa Miina-tytön rakkaan unikaverin Aaken synttäreitä.
- Miina vain päätti, että nyt Aakella on synttärit ja teki nallukalle kortin. No, me sitten teimme myös kakun ja naapurinkin lapset tulivat laulamaan Aakelle, Aino ja Sami selvittävät.
Koko ajan ei perheessä kuitenkaan puuhata. Parasta kaikista ovat ne hetket, kun viikonloppuna ei ole mitään ohjelmaa. Silloin on aikaa käpertyä sohvalle viltin alle ja katsoa vaikka hyvää leffaa.
- Lapsillamme on yksi ohjattu harrastus viikossa, Annalla kuvataidekerho ja Miinalla tanssitunti. Kaiken harrastamisen ei meistä tarvitse olla ulkoistettua, Aino tiivistää.
Lue lisää:
Teksti: Else Turunen
Honkasilla ei haleja säästellä
Hellyystankkaus osaksi iltarutiineja
Lapsi kehittyy hellyyden ehdoilla