Pilttipiiri

Jos aikuiset olisivat lapsia ja lapset aikuisia…

Asiasanat: Pikkulapsi , Perhe , Vanhemmuus

Mitä siitä tulisi ja mitä tapahtuisi samalla uhkaukselle, kiristykselle ja lahjonnalle? Nehän ovat varsin perinteisiä lastenkasvatuskeinoja. Ne elävät edelleen varsin vahvasti, mutta voisiko perheessä ehkä käyttää välillä myös hieman kehittyneempiä keinoja, kuten keskustelua ja perustelemista?

Käytä keinoja harkiten

Vuorovaikutustaitoja perheessä toki tarvitaan ja joskus myös uhkaus, kiristys ja lahjonta ovat hyviä juttuja. Niitä kannattaa kuitenkin käyttää varsin harkiten, jotteivät ne menetä tehoaan ja koko lapsen elämä mene niiden ehdoilla.
Ellei tää nyt mene paremmin niin…
Jos sä et nyt toimi oikein, niin…
Jos teet näin, niin saat…
Jos nyt tämä menee hienosti niin…

Kodissa riidellään

Perhe kun on varsinainen riitelykeskus. Se, joka muuta väittää, saa luvan päästää tarkkailijan viikoksi kotiinsa! Missään ei riidellä niin railakkaasti, avoimesti ja alkukantaisesti kuin kotona.
Yksikään pomo ei tappele alaisensa kanssa siten, kuin vanhempi rajoja vastaan taistelevan lapsensa kanssa. Äiti ja isä voivat tipahtaa samalla itsekin lapsen asemaan, leikki-ikäiseksi oman lapsensa rinnalle. Silti äitejä ja isiä ei irtisanota tehtävästään kuin poikkeustapauksessa.

Lapsilta voi oppia paljon

Jos lapset olisivat aikuisia ja aikuiset lapsia, kuinkahan kauan valtiomme olisi pystyssä? Toisaalta lapset voisivat onnistuakin tehtävässään yllättävän hyvin. He eivät kanna huolta huomisesta, vaan ottavat hetkestä loistavasti kiinni. He osaisivat ehkä olla hyvinkin kuuntelevia, läsnä olevia ja kiireettömiä vanhempia. Ehkä he siis ratkaisisivatkin vanhemmuuden asioita mallikkaasti terveellä maalais- ja kaupunkilaisjärjellä.

Jos et nyt ole reipas niin…

Kuvittele, että on aamukiire, ja meidän äitien ja isien pitäisi vetää unen pöpperöisenä heti silmät avattuamme päivävaatteet päälle kiukuttelematta ja pestä hampaat reippaasti, kun äidin tai isän roolin ottanut lapsemme hengittäisi niskaan ja hoputtaisi toimimaan nopeasti.

Seuraavassa hetkessä olisikin jo oltava toimeliaana laittamassa haalaria päälle, jotta ehtisimme päiväkotiin niin, että siellä vielä tarjottaisiin aamupalaa. Olisiko hauskaa? Tekisikö mieli olla reipas joka aamu? Epäilenpä, että heittäytyisin lattialle protestiin aina välillä ja hidastelisin oikein tahallani useamman kerran viikossa - mutta tätä en kyllä ikinä paljasta jälkikasvulleni! Siinä ei tehoaisi edes uhkaus, kiristys ja lahjonta.

Opeta, älä uhkaile

1. Ole perheen aikuinen. Opeta mieluummin kuin uhkaile.
2. Pysy asiassa ja mahdollisimman rauhallisena ja johdonmukaisena.
3. Keskustele ja perustele korottamatta ääntä.
4. Anna ainakin oman tunnevyörysi laskea ennen kiristystä. Äläkä sorru lahjontaan, jos olet syyllistynyt liian tiukkojen rajojen asettamiseen. Esimerkiksi jos sinulla on ollut huono päivä ja olet mielestäsi ollut joissain asioissa liian tiukka, äkäinen ja väsynyt, ei lasta tulisi lahjoa aamulla tai seuraavana päivänä. Lapsen on vaikea hahmottaa ja ymmärtää tällaisia yhteyksiä.

• Kirjoittaja on Väestöliiton Perheverkossa työskentelevä psykologi.

Teksti: Essi Juvakka