Pilttipiiri

Isovanhemmat lapsiperheen tuki ja onni

Asiasanat: isovanhemmuus , monikkoperhe

Elamon perheessä on isovanhemmille käyttöä. Kun mummo auttaa kolmosten hoidossa, voi pappa viedä isoveljen luontoretkelle. Mummin ja vaarin kanssa taas mennään vaikka mökille. Kaikki isovanhemmat ovat perheen tukena, tärkeässä sivuroolissa. 

Kitinää ja yhtä huutoa? Tällaista voisi odottaa perheestä, jossa on seitsenkuiset kolmoset, kolmevuotias esikoinen - ja muutto käynnissä. Mutta Elamon perheessä on hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Lattialla jokeltavat aurinkoinen Olivia ja äkäisestä kuumetaudista toipuva Paulus. Onko täällä aina näin rauhallista? 

- Lapset ovat kyllä aika rauhallisia, mutta iltaisin on ääntä, äiti Rita Levomäki-Elamo vakuuttaa. Hiljaiseloon löytyy selityskin: vauvakolmikon vauhdikkain pienokainen Petrus ja esikoinen Rasmus ovat isovanhempien luona Turussa. Sinne koko perhe on nyt muuttamassa, lähemmäksi tukiverkostoa. Isä Jari Elamo on jo muuttanut edeltä, sillä uusi työ on alkanut. 

Muuton ajan puolet lapsista on vuorotellen ollut joko Ritan tai Jarin vanhempien luona hoidossa. Isovanhemmat ovat olleet perheelle korvaamaton tuki ja turva, vaikka välimatka Espoon, Turun ja Piikkiön välillä onkin estänyt päivittäiset tapaamiset.

- On ihanaa muuttaa lähemmäs isovanhempia ja muuta sukua, Rita huokaa. 

Vauvatrio superyllätys 

Neljän lapsen vanhemmille ei vapaahetkiä juuri liikene.

- Välillä on aika raskasta, välillä parempia päiviä, vanhemmat toteavat. Hyvinä hetkinä pippurinen Olivia, rauhallinen Paulus ja meneväinen Petrus viihtyvät hyvin lattialla peiton päällä keskenään. Isoveli auttaa äitiä tuttipullon pitämisessä ja ”vauvasuman” selvittelyssä. Välillä tosin luonteeltaan iloista Rasmusta koettelee uhmaikä: miksi laittaa päälle tavalliset housut, jos voi laittaa autokalsarit? 

- Nyt keväällä meillä on ollut elämä aika stressaavaa, kun Rasmuskin jäi pois päiväkodista muuton vuoksi, Rita paljastaa. Edellisen kerran perhe muutti vuosi sitten, juuri ennen kolmosten syntymää. Triplaonni yllätti kaikki.

- Olihan se shokki, eihän kolmosia kukaan kai toivo. Ketään ei kuitenkaan annettaisi pois, Rita nauraa. Kun isovanhemmat kuulivat uutisen, olivat kaikki ensin huolissaan. Mutta kun kolmosia löytyi tutun tutuiltakin, alkoivat he tottua ajatukseen. Tosin aprillipila neljännestä sikiöstä sai isovanhemmat jo vakaviksi. 

Kun kolmoset syntyivät, Rita pohti, miten perhe pärjäisi henkisesti. Jaria taas askarrutti taloudellinen selviäminen. Arki lähti kuitenkin rullaamaan ilman turhia hötkyilyjä. Kolme ensimmäistä viikkoa oli pehmeää harjoitteluaikaa. Äiti vietti yöt Rasmuksen luona ja kävi syöttämässä keskosina syntyneitä kolmosia sairaalassa. 

Syöttörumbaa ja ilmavaivoja 

Kolmoset pääsivät kotiin, kun he oppivat imemään rintaa ja syömään pullosta.

- Sitten alkoi jatkuva valvominen, Rita muistaa. Koska kukin vauva ja Rasmuskin heräilivät useita kertoja yössä, perheessä ei juuri nukuttu. Kun Jari-isä oli pitkillä työmatkoilla, tulivat isovanhemmat apuun. Silloinkin hoitovuoroja jaettiin molempien isovanhempien kesken.

- Kun Jarin vanhemmat valvoivat vauvojen kanssa, sain itse nukkua, Rita kertoo. 

Nyt yöt ovat sujuneet jo paremmin, vain Olivia syö enää yöllä. Vaikka Jari-isä on hyvä kotitöissä ja lastenhoidossa, arjen pyörittäminen on käytännön syistä ollut äidin vastuulla. Jokailtainen tissi-, pullo- ja vaipparumba vaatii edelleen vähintään neljä kättä. Jos äidillä on vauva sylissä, kiipeää Rasmus toisen polven päälle ja vaatii omaa iltapalaansa.

Kolmosraskaudesta järkyttynyt gynekologi komensikin perheen hankkimaan au pairin avuksi saman tien. Kun Svetlana lähtee kotiin elokuussa, tulee isovanhempien avusta entistä tärkeämpää. Uutta au pairia tosin jo etsitään. 

Erityistä apua perhe tarvitsi, kun vauvat kärsivät kolmikuisina kovista ilmavaivoista.

- Kaikki kolme vauvaamme olivat peräkkäin vatsallaan sohvalla pierujunassa. Vaikka nyt naurattaa, silloin oli tosi kyseessä. 

Mummo hoitaa, pappa vie luontoretkelle 

Jarin vanhempia kutsutaan mummiksi ja vaariksi, Ritan vanhempia mummoksi ja papaksi. Kun kotona on syleissä ruuhkaa ja leikkikavereista vielä puutetta, mummoloissa Rasmus saa huomiota yllin kyllin. Kun perhe muuttaa Turkuun, kasvaa isovanhempien rooli entisestään.

- Lastenlapset voivat tulla meille vaikka muutamaksi tunniksi, kun vanhemmat tarvitsevat apua, Ritan isä Reino Levomäki lupaa. 

Rasmus ja pappa tekevät omia juttujaan sillä aikaa kun Raila-mummo valmistaa ravitsevaa ruokaa.

- Meillä on Rasmuksen kanssa kaverisuhde. Käymme ulkosalla tutkailemassa luonnonilmiöitä, Reino kertoo. Kun Rasmus kasvaa, edessä on yhteisiä pyöräretkiä ja pallopelejä.

- Kun omat lapsemme olivat pieniä, viihtyivät he hyvin isovanhempiensa lehmiä ja maatalouskoneita ihmettelemässä, Raila ja Reino muistelevat. Vaikka suvussa ei enää maatilaa olekaan, ovat isovanhemmat vieneet Rasmusta katsomaan Ruissaloon karjaa ja hevosia. 

Tähän asti kasvatusperiaatteista ei ole tullut erimielisyyksiä.

- Tytär teroittaa, miten pitää toimia, me koetamme tehdä samalla tavalla. Luotamme toisiimme kasvattajina, Reino vakuuttaa.

Vaikka isovanhemmat auttavatkin, ei Rita odota apua olevan tarjolla koko ajan. Molemmilla isovanhemmilla on vielä oma vanha äiti autettavana. Rita haaveilee kuitenkin jo pääsystä jumppaamaan uudessa kotikaupungissaan. 

Erilaiset tavat, yhteiset tavoitteet 

Erilaiset isovanhemmat ovat lastenlasten rikkaus. Vaikka tavat ovatkin erilaiset, tavoitteet ovat yhteiset.

- Ehkä olen omien vanhempieni tavoin perinteisen koulukunnan edustaja. Taidamme olla tarkempia kuin vaimoni vanhempineen, Jari Elamo kertoo. Kun mummilassa syödään lautanen tyhjäksi, voi mummolassa saada välipalaa myöhemmin. Joillakin mummilan sohvilla saa pomppia, toisilla ei. Mummolassa urheillaan, mummilassa pidetään mökkeilystä. 

- Isovanhempien tärkein tehtävä on olla tuki ja turva, Jari ja Rita painottavat. Kun Rasmus syntyi, tuore isä soitti usein perhepäivähoitajana työskentelevälle äidilleen. Häneltä sai hyviä käyttöohjeita itkevälle vauvalle.

- Se oli sitä vanhemmuuden epävarmuutta. Kolmosten kanssa on ollut siinä mielessä jo helpompaa, Jari kertoo.

Isovanhemmilta kannattaakin kysyä. Kun Rasmus tivasi mummolassa lasitiikeriä, kieltäytyi äiti antamasta.

- Mummo antaa, tokaisi Rasmus.

- Toivomme, että lapsemme saisivat mahdollisimman pitkään nauttia isovanhempien tärkeästä roolimallista. Itselleni isovanhemmat merkitsivät lapsena paljon. Mummolassa oli kiva käydä, Jari muistelee.

Kuvat: Tommi Tuomi, Janne Lehtinen

Teksti: Minna von Weissenberg