Pilttipiiri

Hellyystankkaus osaksi iltarutiineja

Asiasanat: uni , nukkuminen , unikoulu , hellyys

Iltarutiinit lisäävät lapsen turvallisuudentunnetta ja helpottavat nukahtamista. Hellyystankkaus on koko perheen yhteinen hellittely- ja rauhoittumishetki.

Koska lapsi ei itse ymmärrä kelloa, hänen päivänsä muodostuu tapahtumien ketjuista. Rutiinit tuovat turvallisuuden tunnetta.

Kun osaksi iltatoimia otetaan hellyystankkaus, lapsi oppii ennakoimaan nukkumaan menoa.

- Hellyystankkaus on koko perheen yhteinen rauhoittumishetki ennen nukkumaanmenoa, kertoo unikouluttaja Minna Kuosmanen Kotiunikoulu Tuutulaulusta Mannerheimin Lastensuojeluliiton järjestämällä Unikoululuennolla Espoon Nykkiössä.

Perhe voi kerääntyä esimerkiksi sohvalle tai torkkupeiton päälle, sammuttaa television ja himmentää valot.

- Vanhempien sänky ei välttämättä ole paras paikka, jos lapsi on tarkoitus siirtää vielä muualle nukkumaan.

Hellyystankkauksessa rauhoitutaan perheen muista askareista ja keskitytään lämpimään, läheiseen yhdessäoloon. Hetkeen voi sisältyä esimerkiksi laulamista, halimista tai lukemista.

- Eräs isä kertoi minulle, että raskaan työpäivän jälkeen hellyystankkaus oli hänelle tärkeä hetki ja lupa pysähtyä toviksi, Kuosmanen sanoo.

Pienelle lapselle jo viiden minuutin hetki on riittävä, kun isommat jaksavat keskittyä kauemmin.

Rauhoitutaan tassutellen

Lapsen tulisi oppia nukahtamaan yksin, jotta hän yöllä herätessään osaa nukahtaa itse uudelleen. Pieni kitinä ei vielä vaadi vanhempia. He erottavat kyllä, milloin lapsi viestittää itkullaan sitä, että on hätä ja tarvitaan aikuista.

Lapsen rahoittamiseen kannattaa käyttää tassukosketusta, jonka nimi tulee eläinmaailmasta. Esimerkiksi leijonat antavat ensin poikasten leikkiä ja riehua. Kun emon mielestä on leikitty tarpeeksi, se laittaa tassun poikasten selän päälle merkiksi siitä, että on aika rauhoittua.

Ihmisillä tassukosketuksen kolme vaihetta vaativat harjoittelua. Vähiten lapsi kuitenkin oppii, mitä aikuinen kosketuksellaan tarkoittaa.

Lapsen itkiessä laitetaan ensimmäiseksi kämmen selän, pään tai pakaran päälle. Kosketuskohdalla ei sinänsä ole väliä, mutta on hyvä pitää mielessä, että kehon takapuolella kulkee enemmän rauhoittavia ja etupuolella aktivoivia hermoratoja.

- Kosketus on tyyni ja vahva, jotta lapsi tuntee sen, Kuosmanen opastaa.

Jos lapsen itku kiihtyy, seuraava vaihe on muuttaa kosketus silittelyksi. Tarkoitus on viestittää lapselle, että kaikki on hyvin.

Mikäli lapsi ei silittelyllä rauhoitu, viimeinen vaihe on syliin nostaminen. Lapsi tyynnytellään sylissä ja laitetaan takaisin sänkyyn nukahtamaan itsekseen.

Lapsen ei anneta nukahtaa syliin. Jos lapsi seuraavan kerran tullessaan kevyen unen vaiheeseen on muualla kuin sylissä, hän saattaa pelästyä.

Lue lisää:

• Unikoululuento täytti perhekahvilan
• Hellyyden ehdoilla

Kuva: iStockphoto

Teksti: Anne Vilenius