Pilttipiiri

Arjen pyörteissä

Asiasanat: vanhemmuus , jaksaminen , parisuhde , päiväkoti

Ei hätää, vaikka koti olisi vähän vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun - arki voi rullata silti. Helsinkiläisessä viisihenkisessä perheessä ainekset toimivaan arkeen löytyvät käden ulottuvilta, kotinurkilta ja ennen kaikkea omasta asenteesta.

Pieni keltainen muovipallo lentää kaaressa ruokapöytää kohti, kun reilun kolmen vuoden ikäinen Otso innostuu ruokail­tuaan kokeilemaan heittokättään.

Pöydässä omaa ruokailuaan lopetteleva isä Jani Grönberg ehtii kuitenkin sivusilmällään havaita pallon ja napata sen kiinni ennen kuin arkinen pieni katastrofi ehtii syntyä.

Tilanne on hetkessä ohi, mutta samaan aikaan on puolitoistavuotias Aarni ehättänyt jo nousta seisomaan syöttötuolissaan. Grönbergin käsi lentää salamana turvakaiteeksi kuopuksen ympärille.

Tänään perheen teini-ikäinen Maria ei ole partiokiireiltään ehättänyt yhteiseen pöytään.

- Mutta kaipa se nälkä ajaa teininkin viimein kotiin, nauraa Else Turunen, hoitovapaalla elokuun puoliväliin asti katrastaan kotona hoitava äiti.

Lapsi opetti uuden asenteen

Tällainen rento asenne on juuri se, mitä Grönberg-Turusen perheessä on jouduttu lasten myötä opettelemaan.

Else Turunen hymähtää muistellessaan ennen äidiksi tuloaan lukemiaan naistenlehtien suitsutuksia siitä, kuinka lapset kainalossa voi helposti liikkua paikkaan kuin paikkaan, ja siinä sivussa myös koti pysyy salonkikelpoisena.

Nyt perheessä arki rullaa, mutta toimivaksi muovautuessaan se on tuonut mukanaan kokonaisen ajattelutavan muutoksen.

- Olen oppinut, että on oltava itselleen armollinen. Kodin ei tarvitse olla tip top eikä esimerkiksi uutta olohuoneen pöytää kannata hankkia ennen kuin lapset ovat ohittaneet sen iän, ettei värikyniä kokeilla myös ­pöydän pintaan. Myös ajankäytössä lasten tarpeet nousevat ensimmäiseksi: he ovat lopultakin merkittävintä, mitä elämässäni on tapahtunut.

Kaikkein haastavimmaksi Turunen kokee sen, ettei arjessa oikein ehdi keskittyä mihinkään kunnolla: kesken ruuanvalmistuksen syntyy kinaa veljesten kesken, televi­sion kaukosäädin tai kännykkä päätyy pieniin käsiin, isän silmälasit putoavat ikkunasta alas ja kaiken kukkuraksi perheen teiniltä palaa totaalisesti pinna.

- Sitä elää sellaista simultaanielämää, hetkessä valmiina reagoimaan moneen tarpeeseen yhtä aikaa. Myös tunteet heiluvat laidasta laitaan: kun illalla lapset viimein nukahtavat, olo on usein kuin ison urheilusuorituksen jäljiltä. Toisaalta sitä vain katselisi katselemistaan omia ihania kullannuppuja.

- Joo, arjen toimivuuden kannalta ei olisi huono juttu ollenkaan, jos vuorokaudessa olisi esimerkiksi 28 tuntia, naurahtaa myös isä Grönberg.

Arjesta perheen näköin

Hektisyydestä huolimatta perheen arki rullaa painollaan, omine rutiineineen ja rytmeineen. Tiukkoja neuvotteluja työnjaosta ei perheessä ole tarvinnut käydä. Hoitovapaalla olevalle äidille päävastuu lapsista ja kodista päivän aikana sopii luontevasti.

Alkuviikosta kodinhoitoon on myös hieman helpompi satsata, sillä silloin Otso on ryhmäperhepäiväkodissa maanantaista keskiviikkoon.

Kuusituntinen päivä ei liioin muodostu lapsellekaan liian pitkäksi. Se on myös äidin ja kuopuksen ihkayhteistä aikaa.

- Käydään Aarnin kanssa joskus myös ulkona syömässä, nauraa kahviloissa mielellään vieraileva Turunen.

- Kyllä minä sanoisin, että aika hyvin yhteiskunta tukee palveluillaan pienten lasten perheiden arkea, Turunen kiittelee.

Päiväunien ja Pikku Kakkosen aika on myös usein pieni henkireikä keskittyä joko kodin puuhiin tai ihan omiin tekemisiin.

Lasten ”harrastukset” ovat myös löytäneet oman paikkansa viikkojärjestyksessä: tiistaina vauvajumppaa, torstai on muskaripäivä ja perjantaina käydään kirjastossa lainaamassa uudet mehevät kirjapinot viikon lukuhetkiä varten. Sunnuntaisin koko perhe käy sisarusuinnissa.

Aikuisten oma kiva?

Vaikka perheessä eletään lasten ehdoilla, on ”oma aikuisten kivakin” jaksamisen kannalta tarpeen, tietävät Else Turunen ja Jani Grönberg. Heitä molempia yhdistää rakkaus liikuntaan ja erityisesti karateen.

- Liikunnasta vaan tulee yksinkertaisesti­ niin hyvä olo. Aikaisempi 4-5 treenikerran viikko-ohjelma ei tässä elämäntilanteessa onnistu, mutta yritämme varmistaa, että molemmat pääsevät ainakin pari kertaa viikossa liikkumaan, ja silloin vaihdetaan vahtivuoroja lennosta.

Else Turunen on myös pystynyt osittain yhdistämään lastenhoidon ja harrastuksensa: alkuviikon kuntonyrkkeilyn päivä­treeneihin on myös mahdollista ottaa kuopus mukaan. Voimia hän saa myös pienimuotoisesta politiikan harrastamisesta.

- Tällä hetkellä toimin lähinnä lautamiehenä käräjäoikeudessa. Enempään en lasten tähden tässä elämänvaiheessa ajallisesti pysty satsaamaan, vaikka kiinnostusta riittäisi.

Muuten pariskunnan oma yhteinen aika on melko kortilla. Iltavirkku Otso nukahtaa usein vasta yhdentoista aikaan pitkän lukumaratonin jälkeen.

- Sen jälkeen olisi kiva katsella yhdessä vaikka jotain hyvää elokuvaa, mutta helposti ilta venyisi sitten reippaasti yli puolen yön, ja yöunikin on tarpeen - päivä alkaa jo lasten herätessä seitsemän pintaan.

Joskus vanhemmat ottavat kahdenkeskistä aikaa. Isovanhemmat ovat aina välillä apuna, ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton lapsenvahtiakin perhe on kokeillut pari kertaa hyvin kokemuksin.

Lähitulevaisuudessa myös isosiskon apua voi yrittää hyödyntää - ja opettaa häntä ottamaan vastuuta myös sisaruksista muiden pienten kotiaskareiden lisäksi.

Perhe yhdessä

Sen sijaan koko perheen yhteiseen aikaan ei kummallisia kommervenkkejä ja kalliita elämysjärjestelyjä kaivata. Pienille lapsille riittää kokemus yhteisestä ajasta ja kaikki uudet paikat kiinnostavat. Siksi parhaimmat yhdessäolon hetket syntyvät lähes kotinurkilla eikä Helsingin Pikku-Huopalahdessa asuva perhe tarvitse siihen edes autoa.

Lastenvaunujen kanssa bussissa matkustaminen on myös ilmaista.

- Käymme mielellämme erilaisissa kahviloissa ja retkillä. Esimerkiksi Seurasaari on tosi ihana pienten lasten perheelle. Kotona sitten luetaan paljon, pelataan yhdessä pienten lasten tietokonepeliä tai potkitaan pihalla palloa.

Oma haasteensa on löytää yhteistä tekemistä, johon myös perheen Maria-teini syttyisi - saati löytää kahdenkeskistä aikaa vain hänen kanssaan. Äidin iloiseksi yllätykseksi Maria on itse keksinyt tähän luovia ratkaisuja:

- Otsoa ei saa nukkumaan ennen yhtätoista. Maria sitten keksi, että mitä siitä. Antaa Otson valvoa ja seurailla, kun me otetaan jalkakylvyt. Joskus Maria on myös omasta ehdotuksestaan lukenut minun puolestani ­iltasatua pojille ja nauttinut nerokkaasti samalla olkapäähieronnastani.

Takaisin töihin

Äidin paluuta töihin syksyllä on mietitty jo etukäteen. Aarnille on valmiina hoitopaikka samasta pienestä päiväkodista veljen kanssa. Lasten päivää ei haluta liian pitkäksi. Suunnitelma on selvä: toinen vanhemmista vie ja toinen hakee lapset hoidosta.

Myös pehmeään laskuun uuteen hoitopaikkaan on varattu aikaa. Tämän lisäksi Else Turunen on jo etukäteen sopinut mahdollisuudesta tehdä nelipäiväistä viikkoa tai lyhyempää työpäivää.

Kasvatusnäkemyksistä ei pariskunta usko tulevan päivähoidon kanssa ristiriitoja.

- Heti alkuun käydään hoitajien kanssa keskustelu, jossa näitä asioita käydään lävitse, Jani Grönberg toteaa.

Tulevaisuuteen mennään lasten ehdoilla.

Lue myös:

• Rytmiä pienen päivään

Kuvat: Tommi Tuomi

Teksti: Anita Järvisalo