Ystävyyssuhteet kasvavat vähitellen
Asiasanat: vuorovaikutus , ystävyys
Lapsi valitsee leikkikaverinsa oman kehitysvaiheensa mukaan. Toisten kanssa synkkaa paremmin kuin toisten. Aikuisen apua tarvitaan kuitenkin aina.
- Leikkiessään toisten lasten kanssa, lapsi oppii sosiaalisia yhteistyötaitoja, joita elämässä tarvitaan. Hän saa myös kuvan itsestään suhteessa muihin lapsiin. Hän täydentää kuvaa itsestään nuorena ihmisenä, kun saa erilaista palautetta kuin aikuisilta, psykologi Agneta Lehto Turun kaupungin terveydenhuollon psykologiyksiköstä kertoo.
Jo vauvat nauttivat siitä, että saavat olla toisten lasten seurassa, vaikka yhdessäolo ei olekaan vastavuoroista.
Ensimmäisen vuoden aikana äiti on lapselle tärkein henkilö. Sitten mukaan tulee yksi lisää, yleensä isä tai joku toinen äidille tärkeä aikuinen.
Pikkuhiljaa pienokaisen elämään astuvat myös esimerkiksi isovanhemmat. Edelleen keskitytään kuitenkin lähinnä perhepiiriin.
- Jos omassa tai tuttavaperheissä on pieniä lapsia, heihin otetaan kontaktia, mutta yhdessä oleminen on luonteeltaan fyysistä. Tutkitaan, tuupitaan tai halataan. Kiinnostus ja kontaktin tarve ovat kuitenkin olemassa, Lehto sanoo.
Pikkuhiljaa 1,5-2-vuotiaana, kun lapsi viedään leikkipuistoon, hän ottaa ensikontakteja muiden lasten kanssa. Toisen seurassakin leikitään kuitenkin rinnakkain omia leikkejä omilla leluilla.
Riidat selvitettävä heti
Kun lapsi on kolmevuotias, hän on yleensä kypsä lähestymään omilla ehdoillaan sellaisia tilanteita, joissa lapsia on enemmän. Tässä vaiheessa hän saa jo kavereitakin. Lapsi ei kuitenkaan selviä sosiaalisista suhteista ilman aikuisen apua.
Vaikka kolmevuotias osaa jo hieman odottaa ja jakaa leluja, hän joutuu silti usein riitoihin ja aikuista tarvitaan rauhanrakentajaksi. Ristiriidat pitää selvittää välittömästi.
- Jälkikäteen keskustelu ei johda mihinkään. Lapsi elää tässä ja nyt. Asioita ei voi käsitellä illalla, jos ne ovat tapahtuneet päivällä, Lehto painottaa.
Olisi hyvä jos lasten vanhemmat tutustuisivat toisiinsa, koska kolmevuotias kutsuu mielellään kavereita kotiinsa ja menee toisen kotiin leikkimään. Oman vanhemman ei kuitenkaan välttämättä tarvitse enää olla mukana tai ainakaan samassa huoneessa.
Kolmevuotias kannattaa myös viedä mukaan säännölliseen ryhmätoimintaan, jossa hänellä on mahdollisuus tutustua uusiin ystäviin. Päiväkotiin vienti tuleekin monella työssäkäyvällä äidillä tässä kohtaa ajankohtaiseksi.
- Vaikka äiti olisi kotona, olisi hyvä, jos lapsi voisi käydä esimerkiksi seurakunnan päiväkerhoissa esimerkiksi pari kertaa viikossa pari tuntia kerrallaan.
Lapsi valitsee tietyt leikkikaverit sen mukaan, mikä sopii omaan leikkiin ja kehitystasoon. Tässä vaiheessa hakeudutaan samanikäisten tai usein vähän isompienkin lasten seuraan, koska he osaavat leikkiä enemmän.
- Isompi kuitenkin pitkälti määrää, ja toinen saa roikkua mukana. Välillä pienempi saa nauttia leikeistä ja välillä ei, Lehto kertoo.
Neljävuotias leikkii parhaiten ryhmissä, joissa on kaksi tai kolme lasta. Fyysisyys väistyy vähitellen, ja tilalle tulee yhä enemmän kielellistä ilmaisua. Neljävuotias osaa jo jonkin verran neuvotella.
- Toki tarvitaan edelleen aikuista, mutta häneltä aina ei tarvita puuttumista. Neljävuotias haluaa voittaa leikeissä ja peleissä, ja jollei hän siinä muuten onnistu, hän muuttaa säännöt niin, että pystyy voittamaan.
Kerran ystäviä aina ystäviä?
Vaikka ystävyyssuhteet ovat lapselle tärkeitä, on kuitenkin hyvä muistaa, että kaikki lapset eivät kaipaa kaveria. Toiset viihtyvät hyvin yksin.
- Vanhemmat eivät saisi pakottaa lasta ystävyyssuhteisiin tai määrätä, kuka sopii lapselle kaveriksi. Arkaa ja ujoa lasta voi neuvoa, miten hän voi lähestyä toisia lapsia. Olisi kuitenkin hyvä, että lapsi oppisi arvostamaan toisten lasten seuraa, Lehto sanoo.
Vanhemmilla on tärkeä rooli pienten lasten ystävyyssuhteiden muodostumisessa. Heiltä vaaditaan usein myös aktiivisuutta toisten vanhempien suuntaan. Olennaista on se, pidetäänkö toisiin vanhempiin yhteyttä.
- Jos lapset ovat tekemisissä vain päiväkodissa ja sitten mennään eri kouluun, helposti hyvätkin ystävät unohtuvat. Ystävyyssuhteita ei ainakaan lapsi itse voi pitää yllä, Lehto muistuttaa.
Kun lapsi kehittyy, hän muuttuu ja toisenlainen kaveri voi silti olla omaa kehitysvaihetta ja leikkitarvetta lähempänä.
- Vaikka päiväkotiryhmä menisi samaan kouluun, usein kuitenkin vaihdetaan kavereita. Lasten määrä on suurempi ja usein löytyy niitä, jotka kiinnostavat enemmän.
Lue lisää:
Kuva: iStockphoto
Teksti: Stiina Honkamaa
Viisi kysymystä uhmasta
Uhmaikäinen rakastaa ja vihaa
Kuka teillä määrää?