Pilttipiiri

Vauva viestii monin tavoin

Asiasanat: Kasvu , Kehitys , Ilo , Suru , Vauva

Vauva ymmärtää paljon sanoja ja asioita ja keskustelee myös kehollaan. Mitä enemmän aikuinen kuulostelee vauvan tuntemuksia, sitä paremmin viestintä toimii ja sitä enemmän molemmat siitä nauttivat.

Vauvan hyvä, turvallinen olo syntyy tasaisesta arjesta läheisen aikuisen seurassa. Hän kuuntelee mielellään puhetta, ja hänen kuulonsa on herkkä erittelemään ihmisäänen sävyjä ja vivahteita. Toki myös helistimet, lelut ja kirkkaat, selkeät kuvat ovat vauvasta hauskoja.

Eniten vauvaa kiinnostavat tunnevaltaiset asiat: hänelle voi esimerkiksi selittää, että ”äiti menee nyt laittamaan ruokaa keittiöön, mutta tulee ihan kohta takaisin”. Vauva ymmärtää paljon enemmän sanoja ja asioita kuin aikuiset uskovatkaan.

Vauva keskustelee myös kehollaan. Halailu, paijaaminen, vauvahieronta ja myös tavallinen perushoiva auttavat häntä hahmottamaan kehoaan. Pienokainen aistii aikuisten otteissa ja liikkeissä myös eroja. Hän tietää vaikka silmät kiinni, milloin on tutussa sylissä.

Epävarmat otteet voivat aiheuttaa vauvassa huolta, varsinkin jos hän on väsynyt tai nälkäinen. Epävarmuus on aikuisellekin ikävä tunne, ja silloin hän saattaa välttää vauvan koskemista tai lohduttamista. Ajan kanssa ja molemmin puolin tutustuttaessa tilanne yleensä korjaantuu.

Toiveet ja tarpeet tutuiksi

Aikuinen voi parhaiten tukea lapsen kehitystä olemalla läsnä ja kiinnostunut vauvasta. Rauhallinen molemminpuolinen katselu, ilmeiden ja eleiden tutkiminen, juttelu, laulelu, loruilu ja koskettelu ovat vauvalle parasta viestintää.

Kun vauvan viestit tulevat aikuiselle tutuiksi, hän oppii vaistoamaan, mitä tämä kulloinkin kaipaa ja vastaamaan riittävän nopeasti tämän tarpeisiin. Vauvan on hyvä tottua myös odottamaan hetken verran esimerkiksi ruokaa, mutta ei niin kauan, että hänelle tulee epämukava ja paha olo.

On myös tärkeää, ettei aikuinen yritä viestiä väkisin, jos vauva alkaa väsähtää jutteluun. Vauvan aivot kehittyvät koko ajan huimaa vauhtia, ja ne tarvitsevat myös paljon lepoa. Paras aika seurustella on silloin, vauva on pirteä ja perustarpeet on hoidettu. Myöhäisilta olisi hyvä rauhoittaa lähinnä leppoisaan oleiluun.

Vauva pysyy yleensä melko tyytyväisenä ja kehittyy hyvin, jos hän saa oikeaan aikaan sopivia määriä ruokaa, unta ja yhdessäoloa. Kun vauvan olo on hyvä, hänelle syntyy kuva siitä, että hän on itsekin hyvä.

Kovin pahoja virheitä vauvan kanssa ei pysty tekemään, kunhan pyrkii kuuntelemaan hänen tarpeitaan ja viestejään ja vastaamaan niihin. Jos vanhemmat ovat kovin väsyneitä tai heillä on muuten vaikeuksia asettua kuuntelemaan vauvaa he saattavat tuputtaa esimerkiksi liian usein ruokaa ja unta. Silloin vauvan ruoka- ja unirytmi voi mennä ainakin hetkellisesti sekaisin, ja hänen kokemuksensa omista tarpeista ja tyytyväisyydestä hämärtyvät.

Eläytyminen kaiken perusta

Vanhemman masennus voi vaikeuttaa vuorovaikutusta vauvan kanssa. Jos viestintä epäonnistuu usein tai sitä on niukasti, vauvalle voi syntyä tunne, että omien tarpeiden ja tuntemusten ilmaiseminen on turhaa. Seurauksena voi olla vetäytymistä, apatiaa, ylenmääräistä nukkumista, itkuisuutta ja unihäiriöitä.

Mahdollisiin ongelmiin saa apua neuvolasta. Jos vanhemman uupumus aiheuttaa pulmia vuorovaikutuksessa eivätkä vanhemmat ja vauva saa apua, seurauksena voi olla pitempiaikaisia häiriöitä lapsen kehityksessä. Nekään eivät ole peruuttamattomia, mutta vaativat hoitoa, esimerkiksi vanhempi-lapsi-terapiaa, yksilöpsykoterapiaa tai muuta lapsen kehitystä korjaavaa tukea.

Kaikki tekevät pikku virheitä vauvan kanssa. Todellisten haittojen syntyyn tarvitaan kuitenkin aina useita samanaikaisia ongelmia. Armollista on, että riittävän hyvä vanhemmuus on tarpeeksi - ei tarvitse olla täydellinen.

• Asiantuntijana lastenpsykiatri, erikoislääkäri Hanna Manninen Turun yliopistollisesta keskussairaalasta.

Teksti: Ilpo Salonen