Uhmaikä on raskas mutta tarpeellinen
Asiasanat: uhmaikä
Uhmaikäinen elää myllerryksessä, jossa vanhemman tehtävä on ohjata lapsi oikealle uralle, opettaa sietämään rajoituksia ja tukea oman tahdon kehittymistä.
Porvoon perheneuvolan psykologi Marja Leena Kupiainen muistuttaa, että selkeät rajat ja rutiinit ovat A ja O.
1. Miksi uhmaikä tulee?
Uhmaikä liittyy lapsen oman tahdon kehittymiseen. Moni asia menee lapsen mielessä överiksi, kun hän ei vielä hallitse tahtoaan.
On hyvin yksilöllistä, miten voimakas ja pitkä uhmaikä on. Uhman ei tarvitse olla klassista minä-en-tahdo-mitään-stereotypiauhmaa, vaan se voi tulla hyvin lievänäkin.
Jos lapsi ei kuitenkaan missään vaiheessa ala osoittaa merkkejä oman tahdon kehittymisestä, kannattaa asia ottaa puheeksi neuvolassa.
2. Kuinka pitäisi toimia, kun joka asiaan vastaus on EI?
- Lapselle on hyvä antaa pieniä mahdollisuuksia tehdä valintoja ja opetella omaa tahtomistaan. Hän voi valita itse kahdesta paidasta tai ottaako tumman vai vaalean leivän.
Kiukkua voi myös helpottaa, kun asiat kerrotaan hyvissä ajoin: ”Saat tehdä vielä kaksi hiekkakakkua, sitten lähdetään”.
Joskus lasta auttaa se, että aikuinen muuttaa hieman omaa toimintaansa, vaikka se sotisikin totuttua tapaa vastaan. Kaikessa ei tarvitse olla täysin ehdoton, vaikka rutiinit ja rajat ovatkin tärkeitä ja auttavat lasta vaikeassa iässä.
3. Mitä pitäisi tehdä, kun lapsi saa kaupassa itkupotkuraivarin ja kaikki kääntyvät katsomaan?
- Suurin osa tuijottajista on ollut itse joskus samassa tilanteessa. Laske rauhassa kymmeneen ja koppaa lapsi kainaloon.
Raivoava lapsi on parempi ottaa syliin kuin nostaa kärryyn, jossa lapsi pääsee riehumaan helpommin ja saattaa satuttaakin itsensä. Ostokset voi yrittää hoitaa rauhassa loppuun, vaikka lapsi raivoaisi kainalossa.
Joskus kauppareissu on jätettävä kesken ja lapsi kannetaan rauhassa pois. Uhmakohtauksissa on tärkeää toimia ennen kuin itsekin raivostuu. Oma suuttumus välittyy lapseen, ja tilanne muuttuu vain pahemmaksi.
4. Miten lapsen kanssa pitäisi käsitellä uhmakohtauksia tai keskustella niistä?
- Uhmaikäinen ei vielä osaa käsitellä asiaa. Aikuisen on sen sijaan käsiteltävä tilanne itsensä kanssa ja opetettava lasta sietämään rajoituksia.
On tärkeää säilyttää malttinsa. Vanhempi saa tosin suuttua ja lapselle pitää kertoa, mikä suututtaa.
Robottivanhemmuus, jossa aikuinen ei koskaan näytä tunteitaan lapselle, antaa lapselle oudon käsityksen itsestään. Hän luulee olevansa ainoa ihminen maailmassa, jolla on niin kummallisia ja kokonaisvaltaisia tunteita kuin kiukku.
Kun tilanne on ohi, sylittely ja jutustelu auttavat lasta ymmärtämään, että lapsi on edelleen vanhemmalle rakas.
5. Entä kun tuntuu, ettei enää osaa, jaksa eikä pysty? Onko epänormaalia tuntea lähes vihaa omaa uhmakastaan kohtaan?
- Uhmaikäisen kanssa eläminen on hirvittävän voimia vievää, varsinkin jos vanhempi on yksin. Kun meneillään on viides kuukausi EI!:tä, on vaikea muistaa, että tämä todella menee ohi.
Vanhempi voi pelästyä tunteitaan, mutta ajatus, josta ei seuraa tekoa, on normaali. Jos ajattelee, että kohta ei ole muuta keinoa kuin lapsen käsittely väkisin ja voimakeinoin, niin pitää ymmärtää mennä itse jäähylle tai keittää kuppi kahvia sen sijaan, että todella pahoinpitelisi lasta.
Omasta jaksamisesta huolehtiminen on tärkeää. Jos pinna on todella tiukalla, voi asiasta puhua neuvolassa.
Lue lisää:
Kuvitus: Pia Holm
Teksti: Inka Töyrylä
Uhmaikäinen rakastaa ja vihaa
Kuka teillä määrää?