Pilttipiiri

Refleksit osa vauvan kehitystä

Asiasanat: Perhe , Kehitys , Kasvu

Meidän perheessämme on aikanaan niin naurettu kuin itkettykin lastemme refleksien vuoksi.

Musikaalinen Milla (11) tottui ääniin jo masussani majaillessaan: lauloin hänelle kehtolauluja, jotka tyttö tunnisti heti synnyttyään. Tästä huolimatta neuvolatädin torven töräytys sai hänet säpsähtämään asiaankuuluvasti. Tai jospa torvi ei ollutkaan vireessä absoluuttisen sävelkorvan omistajan mielestä…

Sen sijaan Ella (8) ei reagoinut töräykseen edes kolmannella neuvolakäynnillä. Pelkäsimme, että tyttö oli syntymästään kuuro - esiintyihän suvussamme perinnöllistä huonokuuloisuutta. Itkin ja murehdin kohtaloamme ja saimmekin jo ajan jatkotutkimuksiin. Ristiäisjuhlissaan tissiäni lutkuttava tyttövauvamme säpsähti isosiskon shokeeraavaa huuliharppuääntä riemastuttavan perusteellisesti. Samalla kertaa Ella levitti kätensä Moron refleksin mukaisesti sivulle ja käänsi päätäänkin ääntä kohti. Itkin ja nauroin samalla kertaa puhtaasta helpotuksesta. Ella oli ilmeisesti tottunut Millan pitämään mekkalaan eikä pienistä töräytyksistä säpsähtänyt.

Molemmat tytöt olivat innokkaita imemään alusta asti. Rintani kipeytyivät imuista niin että jouduin alussa käyttämään rintakumia nännieni suojana.

Kaikkia refleksejä emme tytöillä hoksanneet testatakaan. Elmon (5) syntyessä olimme jo saaneet hyviä vinkkejä tuttavaperheiltämme. Kaitsu-isi laittoi kielensä ulos ja tuijotti vastasyntynyttä poikaansa. Tämä matki refleksinomaisesti perässä: kieli ulos, katse isiin - ja menestys oli taattu. Tästä olikin helppo jatkaa suoraan äidin tissiä imemään. Myös tämä refleksi oli pojalla hallussa alusta asti.

Kaikki lapsemme kävelivät neuvolatätien mukaan hienosti ”karhukävelyä”. Kainaloista kiinni ja tenavat askelsivat huimaa vauhtia eteenpäin.

Milla osoittautui todistettavasti olemaan tarttumisrefleksin maailmanmestari. Saimme videolle talletettua, kun tyttö sai ensimmäisen kerran käteensä ikioman helistimen. Käsi ojentui suoraksi, ja tyttö piti aarrettaan kädessään sitä tapittaen peräti 20 minuuttia. Ja siinä pysyi. Suorassa ja paikallaan. Tehkääpäs itse perässä!

• Kirjoittaja onMillan, Ellan ja Elmon äiti

Teksti: Minna von Weissenberg