Pilttipiiri

Pikaexpress höyhensaarille ja takaisin

Asiasanat: Kehitys , Kasvu

Anton, 1 v 5 kk, on iloinen ja reipas pikku vesseli. Ei uskoisi, että poika on valvottanut vanhempiaan pienestä pitäen lähes joka yö.

- Tähän saakka olemme saaneet nukkua vain yhden kokonaisen yön, Antonin äiti Tiina Tassi kertoo ja nauraa iloisesti päälle. Mistä moinen iloisuus, eivätkö univelat paina päälle?

- Pakko on yrittää ajatella positiivisesti, niin hullunmyllyä tämä on ollut. Antonin vaikeimmat unettomuusjaksot tulevat yleensä muutaman yön jaksoissa. Ensimmäisenä huonona yönä selviämme ihan hyvin, mutta kun ongelmat jatkuvat seuraavina öinä, on tilanne suorastaan kauhea. Olo on niin väsynyt, vaikka yllättävän vähällä unella sitä on oppinut tulemaan toimeen, Tiina kertoo.

Anton on hyvä nukahtamaan

Päivällä ja tarhassa nukkuminen on sujunut Antonilta aina hyvin. Poika nukkuu makoisasti yhdet noin 2 tunnin mittaiset päiväunet.

Anton on nukkunut alusta asti omassa pinnasängyssään. Ensin puoli vuotta vanhempien makuuhuoneessa ja sen jälkeen viereisessä omassa huoneessaan. Mukana sängyssä on muutama suosikkinalle, tutti tiukasti suussa ja Tiina-äidin vanha silkkihuivi kainalossa.

Tiina Tassi kertoo, että iltaisin Anton nukahtaa omaan sänkyynsä oikein hyvin. Pojan nukkuma-aika on yleensä jo kahdeksan maissa. Kitinä alkaa vasta muutaman tunnin kuluttua.

Kirjapitoa heräilyistä

Kun Anton oli 10 kk, hän heräsi välillä jopa tunnin välein. Vielä reilun vuoden ikäisenä Anton heräili ja karjui useita kertoja yössä. Vanhemmat pitivät heräilyistä välillä jopa kirjaa, sillä aamulla ei yksinkertaisesti jaksanut muistaa, montako kertaa oli tullut herättyä.

- Lopetimme kun huomasimme, että niin sanottuna hyvänä yönä olimme kaikki heränneet kahdeksan kertaa. Nykyisin tosin tilanne on jo paljon parempi ja luotan, että vaikeudet ovat pian takana päin.

Antonille ei ole pidetty unikoulua, vaikka neuvolassa sitä suositeltiinkin.
- Kumpikaan meistä ei ole halukas huudattamaan lasta. Ehkä senkin takia, että tuo huuto ei ole mitään pientä kitinää vaan karjumista täysin palkein, Tiina Tassi toteaa.

Ei unta ilman läheisyyttä

Antonin univaikeudet eivät johdu siitä, että hän olisi tottunut syömään öisin.
- Lopetimme yösyömiset hieman yli vuoden ikäisenä. Annoimme kylmää maitoa jonkun aikaa vain kerran yössä ja sen jälkeen poika on tyytynyt tuttiin.

Mitään erityisiä nukuttamisrituaaleja ei myöskään ole harrastettu, vaan iltapalan jälkeen poika on viety pesulle ja sänkyyn.

Anton ei taida oikein viihtyä itsekseen, sillä Tiinan mukaan yöllinen kitinä loppuu, kun äiti tai isä hakee Antonin vanhempien väliin nukkumaan.

- Yöllä Anton heräilee muutaman kerran, saattaa nousta puoliunessa istualtaan tai etsii tuttiaan, mutta välissämme hän nukahtaa tosi nopeasti uudelleen.

Tiina oli aluksi sitä mieltä, että jokainen nukkukoon omassa sängyssään, mutta valvotut yöt muuttivat mielipidettä:
- Toisaalta minusta itsestänikin on mukavaa, kun oma lapsi nukkuu lähellä. Olemme mieheni kanssa molemmat töissä eikä yhteistä aikaa jää viikolla kovin paljon. Kaikessa on siis hyvätkin puolensa! Tiina huokaa.

Else Turunen, toimittaja ja kummitäti

Teksti: Piltti