Pilttipiiri

Pienen ihmisen pieni muisti?

Asiasanat: Kehitys , Lapsi , Vauva

Näin voisi kuvitella vauvan ajatuksien kulkevan:

”Lempileikkini on päästä vessanpöntön kannelle vetämään nupista. On todella hienoa nähdä, kun vesi lorisee. Muistan, miten hassu ääni sieltä joka kerta tulee! Tavoittelen jo sanaa ’äiti’ ja huikkaan ’hei’ kädellä”. (Santun, 8,5 kk, mietteitä)

”Ehdin nopeasti ei-paikkoihin: roskakaappi, puhelin ja kukkien mullat. Myös televisio, videot ja radio ovat extrakiinnostavia ei-juttuja. Tiedän sen! Kenkien luokse menen silloin, kun haluan ulos.” (Veera, 11,5 kk)

Muisti on kiehtova asia. Pieni lapsikin muistaa. Myös keho on voimakas muistin väline. Se tallentaa menneitä asioita. Mutta miten lapsen muisti kehittyy ja onko pienen ihmisen muisti todellisuudessa pieni?

”Vauvamme tunnistaa jo kaukaa sisarustensa äänet ja rauhoittuu selvästi, kun hän kuulee unilaulun, jota olen laulanut vanhemmille lapsille iltaisin jo silloin, kun häntä odotin. Sama kävi keskimmäisen kanssa. Sama laulu tuntui olevan tuttu ja rauhoittava juttu jo suunnilleen synnytyslaitoksella. Toinen varma asia, jonka vauvamme tunnistaa, on iltauutisten tunnari. Se tekee hänet todella levolliseksi. Sen hän on kuullut monet kerrat, sillä mieheni ei jätä uutisia koskaan väliin!” (Kaisa, 33 v, kolmen alle kouluikäisen lapsen äiti)

Lapsen muistin kehitys liittyy keskeisesti kaikkiin vauvaiän ja pikkulapsen kehitystehtäviin: perusturvallisuuden saavuttamiseen, alkeellisen ruumiinkuvan muodostamiseen, kävelyn ja puheen oppimiseen ja selviämiseen erotilanteissa. Muistin kehitystä ei ole järkevää kuvata vain irrallisena asiana ottamatta huomioon lapsen muuta älyllistä kehitystä.

Tutkimusten mukaan jo vastasyntynyt pystyy tunnistamaan tutut äänet, joita hän on kuullut masuasukkina ollessaan. Lapsi ei siis suinkaan ole maailmaan putkahtaessaan mikään tyhjä taulu, vaikka aikaisemmin niin väitettiin. Nykyään yhä useammat tutkijat vakuuttavat, että lapsen kielen kehittyminen perustuu hyvin varhaisiin asioihin ja jo vastasyntyneen aistijärjestelmä on oletettua kehittyneempi.

Vauvan aistit alkavat toimia jo kohdussa, vaikka ne eivät olekaan vielä täysin valmiit. Hän kuulee siellä ympäristön ääniä ja oppii tunnistamaan niitä kuulemansa perusteella. Vauva onkin aina juuri tietyn perheen ja tiettyjen vanhempien lapsi. Hän tunnistaa omansa ja suosii heitä muiden kustannuksella. Vuorovaikutus muiden kanssa siis käynnistyy jo ennen syntymää ja muistiin tallentuu asioita todellisuudesta.

Alle kahden kuukauden ikäinen pikkuihminen ei toki vielä pysty kaivamaan muististaan asioita, sillä tämä kyky ei ole vielä kehittynyt. Alle puolivuotiaana muisti kuitenkin kehittyy koko ajan, vaikka varsinaisia muistikuvia kenelläkään ei tuolta ajalta ole.

Ensiarvoisen tärkeää on tasapainoinen ja turvallinen elämä. Perusturvallisessa kodissa muistinkin on hyvä kehittyä, ja tapahtuneita asioita halutaan painaa mieleen ja muistaa.

Istumaan ja muistamaan tasatahtia

”Höpöttelen kovasti leikkiessäni. Olen iloinen ja hyväntuulinen tyttö, jolta löytyy paljon omaa tahtoa. Suutun helposti, jos minua kielletään. Ymmärrän jo hyvin, mitä ’ei’ tarkoittaa.” (Lumikki, 9 kk)

”Helppoja kehotuksia ja lauseita ymmärrän jo aika monia. Huippuhauska leikki on nyt se, kun hyökkään tyynylle isin syliin tai konttaan karkuun. Muistan, miten kivoilta ne tuntuvat. Nauran todella paljon, kun tiedän isän kohta ottavan minut kiinni.” (Matias, 1 v.)

Puolivuotiaasta eteenpäin lapsen muisti kehittyy voimakkaasti. Samaan aikaan moni taapero oppii myös omillaan tai hieman tuettuna istumisen ja monia muitakin motorisia taitoja. Lapset ovat varsin kiinnostuneita maailmanmatkaajia, jotka tutkivat ympäristöään ja kaikkia asioita antaumuksella. Asiat ja tavarat tulevat tutuiksi, monet myös nimeltään. Lapset alkavat myös matkia hoitajiaan ja kokeilevat kaikkea.

Pienen ihmisen muisti ei siis suinkaan ole pieni, vaan huomattavasti suurempi kuin uskommekaan. Kaikkea sieltä vaan ei saa suoraan näytille, eikä voi sieltä kaivaa, mutta siellä se kuitenkin on vaikuttamassa lapsen elämään kaikissa tilanteissa. Tärkeintä on, että tuleville vuosille elämän alkutaipaleesta taltioituu hyviä asioita muistilokeroihin.

Kenellä täällä on valikoiva muisti?

Leikki-ikäinen väittää silmät kirkkaina muistavansa, kun tuli synnytyslaitokselta kotiin. Totta ehkä toinen puoli. Kyllä hän on tallentanutkin jonnekin mielensä sopukoihin tämän tapahtuman, mutta ei sitä tietoa sieltä ulos saada.

”Stereot, rottinkikaappi ja puhelin ovat ehtymättömiä kiinnostuksen kohteitani, vaikka tiedänkin, että ne ovat ’ei’. Nyt osaan jo sanoa ’hei’, ’ei’ ja ’äiti’ aika hienosti. Syöminen ei taas huvita yhtään, mutta tankkasinhan tuossa pari viikkoa todella reilusti. Minkäs sille tekee, kun ei maistu.” (Leevi, 9 kk)

”Kun äitini käy vähän töissä, hoitaja hoitaa minua ja veljeäni kotona. Meillä menee ihan hyvin, mutta tiedän, kun äiti on lähdössä. Lähtö aina vähän harmittaa, mutta olen oppinut vilkuttamaan komeasti. ” (Kalle, 9,5 kk)

”Tykkään kovasti kukkuu-leikeistä, kun äiti menee huivin alle piiloon. On myös hienoa käydä pesutuvassa ja kellarissa, kun silloin saa huhuilla käytävässä. Muistan, miten hieno se kumiseva kaikuääni aina on.” (Helmiina, 10 kk)

Pienet lapset muistavat yllättävän hyvin ja yllättävän paljon. He ovat muistissaan myös hyvin viisaita. Heillä on melko valikoiva muisti. Eivät he edes halua muistaa kaikkea - varsinkaan asioita, jotka ovat ”ei”! He ovat todellisia kelmejä! Sen sijaan he tietävät hyvin, jos jokin asia ennakoi mukavaa tekemistä tai naurua.

Osa muistin kehityksestä onkin juuri sitä, että lapsi oppii jo varhain ennakoimaan ja tunnistamaan tapahtumia. Kun samanlainen tapahtumaketju toistuu lähes muuttumattomana, lapsi vähitellen ennakoi ketjun myöhempiä vaiheita. Voi sitä riemua, kun piiloshuivi on äidin kädessä.

Myös kielellinen kehitys auttaa lasta asioiden luokittelussa ja tapahtumaketjujen hakemisessa muistista. Onko tuokin katosta roikkuva kuitenkaan lamppu vai sittenkin mobile?

Jo kahden kuukauden ikäiset vauvat reagoivat selvemmin ja voimakkaamman tuttuihin esineisiin ja asioihin kuin aivan uusiin. Yli puolivuotiaat ovat tuttujen juttujen tunnistamisessa siis jo varsin taitavia.

Lapsen havaintomaailman jäsentyminen ja käsitteellistyminen perustuukin juuri asioiden erilaisuuksien huomaamiseen ja oppimiseen sekä erilaisten tapahtumien luokittelemiseen niiden yhteisten piirteiden perusteella.

Pieni lapsi tekee muistiinsa luokitteluja sen mukaan, mitä tunteita asiat hänessä herättävät ja mitä niillä voi tehdä. Lapsi taltioi muistiin tapahtumat sellaisina kuin hän ne kokee, ja näin ollen hänen reaktionsa voivat tuntua aikuisen mielestä jopa yllättäviltä. Miten pesutuvan käytävän kaiku voikaan olla niin kiehtova juttu!

”Ulkona syön kiviä ja nauran, kun pistän ne nopeasti suuhun. Suutun, jos siitä komennetaan. En välitä kielloista, vaan kokeilen sitä joka päivä. Peilin edessä ihmettelen, kun omaa kuvaa ei voi koskea.” (Siru, 9,5 kk)

Teksti: Essi Juvakka