Pilttipiiri

Perheissä vallalla monenlaista valtaa

Asiasanat: vanhemmuus , moraali , riiteleminen

Kasvatustieteen tohtori Eevastiina Gjerstad Helsingin yliopistosta on tutkinut väitöskirjaansa varten vallankäyttöä perheissä. Tutkimuksessa on selvinnyt, että valtaa käytetään perheissä monin eri tavoin.

Kaikki tavat eivät tue lapsen henkistä kasvua ja kehitystä.

Liiallinen vain tottelevaisuutta tavoitteleva vallankäyttö on Gjerstadin mukaan pahasta, samoin kuin vallankäytön minimointi ja liiallinen lapsen halujen myötäily.

Ikäkauden mukaisesti

Gjerstadista valta näyttäytyy perheissä parhaimmillaan dialogisena suhteena. Esimerkiksi kun tulee kinaa television katselusta, niin vanhempi voi miettiä, millainen vallankäyttö edistäisi parhaiten lapsen kehitystä.

Parasta on, jos vanhempi huomioi lapsen näkökulman tämän ikäkauden mukaisesti, mutta viime kädessä tekee päätöksen.

- Paras toimintatapa kasvatuksessa ei ole autoritaarinen eikä vapaan kasvatuksen mukainen, vaan vanhemman arvostus, kunnioitus ja rakkaus lasta kohtaan. Kasvatussuhde on parhaimmillaan vuorovaikutteinen, ja kodissa vallitsee lämmin välittämisen ilmapiiri, Eevastiina Gjerstad summaa.

Kun lapset ovat pieniä, vallankäyttö on hyvin konkreettista ja selkeää, usein suojelevaa valtaa. Lasta esimerkiksi estetään menemästä vaarallisiin paikkoihin. Murrosikäisen kanssa vallankäyttö on taas jo neuvottelevaa ja vastavuoroisempaa.

Silti jo pienten lasten vanhemmat joutuvat välillä miettimään, missä määrin voisi antaa lapsen itse päättää joistakin asioista ja huomioisi tämän persoonaa. Pienikin lapsi voi jo päättää esimerkiksi siitä, haluaako punaiset vaiko vihreät sukat.

Miksi oikein, miksi väärin?

Negatiivista vallankäyttöä ovat sellaiset toimet, joita on vaikea kasvatuksellisesti perustella, esimerkiksi ruumiillinen rankaiseminen.

- Kurikasvatuksessa tottelevaisuus on ylin hyve. Tällöin mennään metsään. Dialogikasvatuksessa tottelevaisuus on vain hyvä väline, mutta päämääränä on, että lapsi sisäistää hyviä ja inhimillisiä arvoja, Gjerstad korostaa.

Esimerkiksi jos lapsi näpistelee, hänelle tulisi selittää, mikä on oikein ja väärin ja miksi näin on, eikä vain pyrkiä rangaistuksilla estämään varastelua. Jälkimmäisessä tapauksessa on vaarana, että lapsi oppii vain peittelemään toimintaansa.

Neuvottelu kunniaan

Avoimessa vallankäytössä lapsi pystyy hahmottamaan sen, että aikuinen määrää. Kyse voi olla fyysisestä rajoittamisesta tai myös verbaalisesta kieltämisestä.

Manipulatiivisessa vallankäytössä vanhempi ei suoraan kiellä mutta yrittää puheellaan vaikuttaa lapseen niin, että tämä ajattelisi samoin kuin hän.

Tämä ei ole Gjerstadin mukaan hyvästä: lapsen identiteetti muokkautuu samansuuntaiseksi kuin aikuisen, ilman että hän sitä itse huomaa ja oppii itse miettimään asioita.

Valta on myös yleensä kaksisuuntaista. Jo pienetkin lapset oppivat vaikuttamaan vanhempiinsa, jos haluavat jotakin. Neuvottelevan vallankäytön oppiminen on Gjerstadista lapselle hyvä asia.

Lue lisää:

• Kuka teillä määrää?

Teksti: Else Turunen