Pilttipiiri

Oton, Onnin ja Ronjan temperamenttierot ryydittävät arkea

Asiasanat: Lapsi , Perhe

Kolmikuinen Ronja hypistelee pientä mustaa lelua, jossa on merirosvomerkki. Enemmän kuin rauhallisen tytön luonnetta, lelu viestittää äidin periaatteita: samanlaisia ei kaikkien tarvitse olla.

- Kyllä prinsessaleikitkin saavat tulla ajallaan, äiti Sini Prusi hymyilee.

Temperamenttieroja kolmilapsisessa perheessä kyllä riittää. Sini-äiti kertoo esimerkin: Kun neljä ja puolivuotias esikoinen Otto löi päänsä patteriin ja joutui lääkäriin, tarvittiin neljä ihmistä pitelemään kiinni, jotta tarvittavat kolme tikkiä saatiin ommeltua. Myös kaksivuotiaan Onnin leukaan tuli hiljattain haava. Tikit laitettiin itkutta. Puudutusainetta pääsi kuitenkin valumaan korvaan, ja Onni näytti sormellaan tyynesti lääkärille: ”Tonne meni.” 

Poikien temperamenttierot näkyivät jo vauvana. Otto nukkui päiväuniaan vartin pätkissä, päivät olivat itkuisia.

- Ihan kohtuutonta olisi nykyään ruokapöydässäkään vaatia liikunnallista Ottoa istumaan yhtään liikkumatta. Lastenohjelmatkin se katsoo seisaallaan tai kävellessä.

Ulosmenoa suunnitellessa on Onnia ruvettava varoittelemaan jo hyvissä ajoin. Toisaalta varoittelut eivät saisi kiiriä Oton korvaan: poika kun olisi salamana valmis. 

Totta kai tulevaisuutta miettii

Törmäyksiä kahden erilaisen pojan elämään mahtuu päivittäin. Onni leikkisi pitkäänkin, Otto on liikkeissään rajumpi, mutta yltää ikänsä puolesta jo monimutkaisempiinkin mielikuvitusleikkeihin. Joskus tulta lyövät myös vanhempien tunteet, esimerkiksi tempoltaan nopea isä ärtyy helposti Onnin hitauteen pukemistilanteissa. 

Tulevaisuuttakin on tullut mietittyä, etenkin kun esikoulun ja koulun aloitus lähenevät. Tulevatko lapset ymmärretyiksi? Onnin lutviutumiseen vanhemmat suhtautuvat tyynesti.

- Leikkipuistossakin Onni selviää kahinoitta, jopa tuhmuuksia tehdessään. Se vain nappaa haluamansa ohimennen ketään tönimättä ja ääntä pitämättä, Sini-äiti ihmettelee.

Ottoa ei varmasti ujous pääse koulun alussa haittaamaan, mutta pulpetissa paikallaan istuminen ja koulun käytäntöihin mukautuminen voi olla eläväiselle pojalle työlästä. Oman temperamenttinsa takia Otto myös helpommin hakeutuu vähän rajumpien lasten seuraan. Siihenkin pitää ehkä varautua, että selkkauksia joudutaan yhdessä käsittelemään. Sen sijaan Ronja-vauva kellii vielä toistaiseksi pitkiä päiväuniaan vaunuissa keittiönikkunan takana. Uni ja ruoka maistuvat.

Teksti: Anita Järvisalo