Pilttipiiri

Mistä on pienet pojat ja tytöt tehty?

Asiasanat: sukupuoliroolit , seksuaalisuus

Sukupuoleen liittyvät asiat kiinnostavat jokaista lasta jossain vaiheessa, ja pieni ihminen esittää vanhemmilleen ehkä vaikeankin tuntuisia kysymyksiä. Vanhempien tehtävänä on antaa lapsilleen asiallista tietoa, vaikka se tuntuisikin välillä vaikealta.

Tytöt ja pojat ovat monella tavalla erilaisia, mutta myös samanlaisia. Sukupuolierot näkyvät hyvin selvästi jo pienillä lapsilla. Tyttöjä ja poikia ei voi kuitenkaan laittaa mitenkään sukupuolittain pakettiin, sillä jokainen lapsi on erilainen. He ovat aina ensisijaisesti yksilöitä ja vasta toissijaisesti oman sukupuolensa edustajia.

Tytöt ovat kuitenkin tyttöjä ja pojat poikia jo yksilöitymisen alkuvaiheessa. Moottori- ja hoivageenit erottavat heidät usein jo pieninä toisistaan. Pojat päristelevät autoillaan taitavasti ja tytöt hoivaavat nukkejaan kuin pikkuäidit konsanaan. Ei ole kuitenkaan mitenkään vaarallista, jos poika on kiinnostunut hoivaleikeistä tai tyttö haluaa leikkiä parkkitalolla autojen kanssa.

Vanhempien kannattaa arvostaa erilaisuutta ja samanlaisuutta ja kannustaa lapsiaan yksilöllisyyteen. Tytöt ja pojat ovat monella tavalla erilaisia jo fyysistenkin ominaisuuksiensa takia, mutta sukupuoli ei saa kuitenkaan olla tekijä, jonka perusteella viedään oikeuksia tai saadaan velvollisuuksia.

”Minä olen poika, Riina on tyttö”

Lapsen sukupuoli-identiteetti kehittyy pikkuhiljaa. Kuva itsestä oman sukupuolensa edustajana kehittyy kasvun mukana yhä täydellisemmäksi, ja lapsi oppii laittamaan itsensä sukupuoliselle kartalle suhteessa muihin ihmisiin. Jo 2-vuotias tietää ja osaa kertoa, onko hän tyttö vai poika ja luokitella myös muut perheenjäsenet ja tutut.

Ennen kouluikää vanhemmat ovat tärkeimpiä roolimalleja, ja he vaikuttavat eniten lapsen kuvaan itsestään. Vähitellen vanhempien rinnalle tulee paljon muitakin ihmisiä, kuten kaverit, päiväkodin henkilökunta ja harrastusryhmien vetäjät. Lapsi saa palautetta myös sukupuolensa edustajana ja jo varsin pienenä hän tietää, kohtelevatko vanhemmat tyttöjä ja poikia samalla tavalla. Tasapuolisuuteen ja suvaitsevaisuuteen kannattaakin kiinnittää erityishuomiota. Lapsi tarvitsee itsensä hyväksymistä omanlaisenaan yksilönä.

Sukupuolisuus kummastuttaa

Lapsi on luonnostaan utelias. Hän ei välttämättä osaa vielä kunnolla edes puhua, kun hän jo tekee huomioita siitä, että isillä ja pojilla on pippeli ja äidillä ja tytöillä pimppi. Lapsi vertaa itseään oman sukupuolensa vanhempaan ja ihmettelee, miksei hänellä ole rintoja, kuten äidillä tai partaa, kuten isällä. Oman haasteensa antaa nykyisin myös seksiä pullollaan oleva yhteiskunta. Pienetkin lapset joutuvat monenlaisen seksitulvan uhreiksi entistä nuorempina. Äidit ja isät saattavat joutua vastaamaan moneen yllättäväänkin kysymykseen.

Lapsella on oikeus olla utelias. Hänellä on oikeus saada tietoa ja oikeita vastauksia. Juuri vanhemmat ovat avainasemassa lastensa valistajina. Lapset eivät edes vielä tunne seksi-sanaa, eikä sitä tarvitse heidän kanssaan käyttää, mutta seksuaalinen kasvatus on kuitenkin jo käynnistynyt.

Luonnollinen asenne auttaa

Lapselle pippeli ja pimppi ovat aivan samanlaisia ruumiinosia kuin silmät ja korvatkin. Ne eivät ole hänelle mitään ihmeellisiä sanoja, joita ei voisi sanoa missä vain. Nopeasti lapsi kuitenkin oppii, että aikuisten mielestä nämä asiat eivät ole ihan tavallisia juttuja.

Monenlaiset kommentit, kiinnostuneet kysymykset ja halu myös tunnustella, kosketella ja tutkia kuuluvat lapsen normaaliin kehitykseen. Tämä saattaa tuntua aikuisista hämmentävältä. Vanhemman on kuitenkin yleensä sitä helpompi suhtautua ja vastailla seksuaalisuuteen liittyviin kysymyksiin, mitä luonnollisempi asenne hänellä itsellään näihin asioihin on. Mitä aikaisemmin seksuaalisuuteen liittyvistä asioista kotona puhutaan ottaen lapsen ikätaso huomioon, sen helpompaa on laajentaa keskustelua aina aiheen noustessa esiin.

Jos ensimmäisen kerran rohkenee ottaa seksuaalisuusteeman puheeksi vasta esikoisen ollessa murrosiässä, on jo auttamattomasti myöhässä. Ensimmäiset virheet on ehkä jo tehty. Paras siis aloittaa hyvissä ajoin ennen kouluikää, kun lapsi on muutenkin vielä vapaa ja estoton puhumaan kaikista elämän ihmeellisistä asioista.

Vaikka haaste puhua seksuaalisuudesta lapsensa kanssa tuntuisi kuinka rankalta, se kannattaa uskaltaa ottaa vastaan. On arvokasta antaa omalle lapselleen asiallista valistusta. Oma pieni lapsi on kuin onkin ihan kohta itse jo nuori aikuinen.

Älä toista muiden virheitä

Vanhemmat ovat lapsilleen tärkeitä naisen ja miehen malleja, joten heidän kannattaa puhua seksuaalisuuteenkin liittyvistä asioista rehellisesti.

Aina äidin ja isän ei ole kuitenkaan kovin helppoa puhua, varsinkin, jos omat vanhemmat eivät ole sanoneet aiheesta sanaakaan ja muu seksivalistus on tullut vain pelottelujen ja varoitusten muodossa. Jos itse on saanut viestin, että seksi on noloa, pahaa ja hävettävää, on ehkä vaikeaa osata antaa siitä itsekään myönteisempää kuvaa.

Vanhempien on kuitenkin tärkeää välittää lapsilleen myönteinen kuva seksuaalisuudesta, sillä omilla asenteillaan, vastauksillaan ja vastaamatta jättämisillään äiti ja isä vaikuttavat siihen, millaisen kuvan lapsi saa omasta kehostaan, naisten ja miesten erilaisuudesta ja seksuaalisuudesta.

Omaa hämmennystään ei voi lapseltaan peittää. Hän kyllä vaistoaa sen, mutta siltikin keskustelut kannattavat. Lapsi tarvitsee asiallista tietoa siitä, mistä lapset tulevat, miten he saavat alkunsa ja miten he syntyvät.

Lapsen kysymysten tahtiin

Lapsen kanssa saa parhaan keskustelun aikaan juuri silloin, kun hän itse kysyy. Usein kysymykset nousevat esiin viimeistään siinä vaiheessa, kun perheeseen odotetaan uutta vauvaa tai hoitopaikan tädille tai tuttavaperheeseen on tulossa vauva.

Tietoa ei kannata tuputtaa, vaan edetä lapsen kysymysten tahtiin. Seksiin, hedelmöittymiseen tai synnytykseen liittyviä yksityiskohtia ei tarvitse selittää tarkasti. Yleensä riittää hyvin yksinkertainen ja pelkistetty kertomus siitä, miten isä ja äiti ovat halunneet lapsen ja isän vauvansiemen on kohdannut äidin vauvansiemenen. Siitä vauva on lähtenyt kasvamaan mahassa. Lapsia voi kuitenkin saada vasta aikuisena, ja siihen tarvitaan myös paljon rakkautta.

Tarkemmat selitykset ovat harvoin tarpeen pienille lapsille. Yleensä lapsi kyllä kysyy lisää tai samaa uudestaan, jos hän ei saa ymmärrettävää vastausta kysymyksiinsä. Masu on jo iso, mutta miten ihmeessä vauvat pääsevät sieltä ulos, kun masussa ei ole mitään reikää?

”Äidin pimpissä on kolo, joka on vauvan tuloa varten olemassa. Se on eri kolo kuin pissalle ja kakalle. Neuvolassa sieltä kolosta tarkastetaan, onko vauvalla kaikki hyvin ja joko vauva on sieltä tulossa. Vauva syntyy siitä kolosta, ja samaa reittiä myös isän vauvansiemen on päässyt masuun. Jotkut vauvat syntyvät myös masuluukun kautta.”

Keskustelujen tueksi löytyy myös kirjastosta hyviä lapsille suunnattuja kirjoja, joita voi tutkia lapsen kanssa yhdessä.

• Asiantuntija Essi Juvakka on psykologi, ja hän työskentee Väestöliiton Perheverkossa ja Parisuhde-projektissa. Juvakka on julkaissut yhdessä Pia Kalkkisen kanssa kirjan Avoimena seksuaaliseen kasvuun, WSOY 1998.

Teksti: Essi Juvakka