Pilttipiiri

Maitorupi kutittaa maitonaamaa

Asiasanat: Terveys , Allergia

Atooppinen ihottuma eli maitorupi on tavallinen lasten ihosairaus. Se alkaa yleensä alle vuoden iässä ja häviää useimmiten iän myötä. Taudille on tyypillistä kuiva, hilseilevä ja punoittava iho.

Alle 1-vuotiailla lapsilla atooppinen ihottuma voi ilmetä päänahan hilseilynä ja taipeiden punoituksena. Lisäksi poskissa, pakaroissa ja raajoissa saattaa esiintyä läiskäistä ihottumaa. Hankala atooppinen ihottuma voi levitä koko vartaloon. Isommilla lapsilla ihottuma on kyynär- ja polvitaipeissa, ja sitä kutsutaan taiveihottumaksi.

Oireilulla on tapana pahentua talviaikaan, kun taas kesällä tauti saattaa tilapäisesti olla täysin oireetonkin. Kun ihottuma on rauhallinen, ihon väri on normaali, mutta heti kun ihottuma pahenee, iho alkaa punoittaa.

Jos lapsen vanhemmilla tai sisaruksilla on maitorupi, astma tai heinänuha, lapsella on suurentunut riski sairastua maitorupeen. Lisäksi noin puolet kaikista atoopikkolapsista on yliherkkiä jollekin aineelle. Mikäli lapsi altistuu aineelle, jolle hän on allerginen, ihottuma pahenee.

Sitrushedelmät, saippua, pöly ja useat ruoka-aineet (useimmiten maito, kananmuna tai kala) ovat tyypillisiä esimerkkejä aineista, joita monet lapset eivät siedä.

Ihon perushoito

Vanhemmille maitoruven hoito asettaa suuria vaatimuksia. Ihottuma pystytään kuitenkin pitämään kurissa yksinkertaisin keinoin. Atooppista ihottumaa sairastavan lapsen voi pestä päivittäin. Nopea suihkutus iltaisin tai hikoiluttavan leikkituokion jälkeen vie ärsyttävän hien ja lian mennessään. Pesulla vähennetään myös ihon bakteeri- ja hiivasienimäärää. Saippuaa voidaan tarvita ihoalueille, joilla hien tai talin määrä on runsas.

Ihon pesussa voidaan käyttää myös perusvoidetta: kostutetaan iho, levitetään perusvoide tai suihkuöljy ja huuhdellaan iho. Lapsen voi viedä saunaan tai uimaan, jos iho sen sietää.

Pesun, saunomisen ja uimisen jälkeen iho kuivataan hellävaraisesti taputellen ja voidellaan perusvoiteella heti sen jälkeen. Yleensä kaksi perusvoidekertaa päivässä riittää. Sopiva perusvoide löytyy kokeilemalla.

Vauvaikäisen hiuspohjassa on usein karstaa. Hieromalla hiuspohjaan tavallista ruokaöljyä tai perusvoidetta ennen hiuspohjan pesua saadaan karsta pehmenemään ja irtoamaan kevyesti harjaamalla.

Vaatetuksessa vältetään ihoa vasten olevia ärsyttäviä kuituja (villa, karheat tekstiilit) sekä liian hiostavaa tai lämmintä pukeutumista. Pesupulverijäämät ja huuhteluaine vaatteissa ärsyttävät herkkää ihoa.

Kortikosteroidit ensisijainen hoito

Jos ihottuma ei tokene ihon perushoidolla, siirrytään käyttämään paikalliskortikosteroideja eli kortisonivoidetta. Sitä suositellaan käytettäväksi riittävän pitkään, jotta se olisi tehokas.

Kortisonivoidetta käytetään kasvoille 1 - 2 viikon ja vartalolle ja raajoihin 2 - 4 viikon hoitojaksoina, vaikka ihottuma näyttäisi silmämääräisesti arvioituna parantuneen jo aikaisemmin. Hoitojakson jälkeen pidetään vähintään kahden viikon tauko, jolloin käytetään perusvoidetta.

Pikkulasten hoidossa pitäydytään 1. ja poikkeuksellisesti 2. teholuokan kortisonivoiteissa. Yleensä atooppisessa ihottumassa valitaan voidepohjaksi emulsio. Rasvaisia voidepohjia käytetään jäkälöityneeseen ihottumaan eli kuivaan, hilseilevään, paksuuntuneeseen ihoon, joka on tyypillistä atooppisen ihottuman kroonisissa läiskissä.

Ihottumaa hoidetaan voiteilla riippumatta siitä, onko viitteitä ruoka-allergiasta vai ei. Ruokavaliohoidosta on usein vähemmän apua oireiden lievittämisessä.

Atooppista ihottumaa sairastavia lapsia hoidetaan ensisijaisesti kortisonivoiteilla. Vaikeahoitoiseen ihottumaan voidaan käyttää erikoislääkärin määrääminä kalsineuriinin estäjiä eli takrolimuusia ja pimekrolimuusia. Ne saattavat aiheuttaa ihon paikallista ärsytystä (punoitusta, polttelua, kutinaa) varsinkin hoidon alussa.

Auringonottoa ja valohoitoa on vältettävä tämän hoidon aikana. Aineista on vasta melko lyhytaikaista kokemusta tässä tarkoituksessa, joten niitä suositellaan toistaiseksi vasta toissijaiseksi hoidoksi, jos kortisonivoide ei riitä tai sen odotetaan aiheuttavan haittavaikutuksia.

• Asiantuntijana lasten allergologi Timo Vanto, TYKS
• Lähde: Suomen Lääkärilehti: 2006; 61: 12171219

Onko sinulla hyviä vinkkejä tai haluatko kuulla muiden kokemuksia? Tule keskustelemaan aiheesta Piltti-verkkopiiriin.

Teksti: Susanna Bell