Pilttipiiri

Laula laulu lapsellesi

Asiasanat: musiikki

Musiikki on balsamia lapsen aivojen, motoriikan ja tunne-elämän kehittymiselle. Laulavan aikuisen kasvot lumoavat lapsen. Samalla syntyy aivan erityinen tunnesilta.

Sekä aikuisen että lapsen oikea aivopuolisko eli tunneaivot aktivoituvat. Ei siis ihme, että Sibelius-Akatemiassa musiikin opettajia kouluttavan Soili Perkiön mukaan laulu on tunteiden kieltä siinä missä äidinkielikin.

Soili Perkiö on säveltäjä-pedagogi, jonka lastenmusiikkia lauletaan ja soitetaan ympäri Suomea niin musiikkileikkikouluissa, päiväkodeissa, kouluissa kuin kodeissakin. Perkiön ydinviesti on kirkas; laula, vaikka nuottikorvassa olisi notkojakin, unohda arvostelut ja anna laulun viedä.

- Kun vanhemmalla itsellään on hyvä olo laulaessa, se luo konkreettisesti hyvää tunnelmaa kotiin. Tämä välittyy myös lapselle, Perkiö sanoo.

- Kyllähän se on elämän mittainen aarre lapselle, jos tämä voi lauluista ja musiikista oppia löytämään iloa ja lohtua elämäänsä.

Turvaisat kohtukarnevaalit

Laulun ja musiikin tenho ulottuu jo aikaan ennen lapsen syntymää.

- Vauvan ja äidin tunne-elämä on yksi yhteen jo kohdussa - jopa jonkin aikaa vielä synnytyksen jälkeenkin. Jos äidillä tulee hyvä olo laulamisesta, se välittyy kohtuun asti, Perkiö kertoo.

Myös äänet kuuluvat kohtuun erittäin hyvin. Vauva aistii herkästi äänenvärit ja dynamiikan. Taustalla soi myös kohdun oma sambakarnevaali: sydämen äänen rummutus ja verenkierron suhina.

- Kaikki tämä yhdessä tuo turvaa. Joskus on esitetty, että juuri tämä kohdun aikainen vahva äänimaailma ja voimakas syke ovat aivan sitä samaa, mitä murrosikäinenkin musiikkivalinnoissaan uudelleen hakee, kun erkaantuminen kodista alkaa, Perkiö avaa.

Laula lapsesi uneen

Pieni vauva on hyvin viisas. Se tietää, mitä kaipaa ja rauhoittuu parhaiten tuutulaulujen avulla. Tämä on tiedetty kautta aikojen. Kehtolaulut eivät ajan hampaissa tai vauvojen korvissa kulu. Tuutulaulujen suhteen Perkiö luottaa oman hoitajan ääneen.

- Mikään äänite ei korvaa live-ääntä, on se sitten soittoa tai laulua. Äänitteet ja tekniset laitteet eivät pysty akustisesti toistamaan kaikkia vivahteita, mitä ihmisen äänessä ja akustisessa musiikissa väreilee. Ääni on tärkeä elementti, joka aivan konkreettisesti kehittää hermostoa ja hermoyhteyksiä, Perkiö tähdentää.

- Kaikkein intensiivisimmin herkässä nyt-hetkessä eletään, kun vanhempi uskaltaa heittäytyä laulamaan lapselleen ihan omin sanoin ja sävelin.

Körötellen kieleen kiinni

Köröttelyä polven päällä, lorun lurittelua, laulun tahtiin heijaamista - kaikkea tätä Perkiö peräänkuuluttaa. Tämä kaikki kantaa mukanaan arvokasta kansanperinnettä ja sisältää hiljaista viisautta siitä, mitä kehittyvä lapsi tarvitsee: liikkeen ja äänen.

Nykytutkimus on samoilla linjoilla. Musisoidessa aivoissa aktivoituu suuri alue, jolla on suora yhteys keskittymiskyvyn kehittymiseen ja oppimisvalmiuksiin.

- Laululeikkien ja lorujen rytminen liike on aivan oleellinen motoriikan, koordinaation ja kehonkuvan kehittymisessä, Perkiö kertoo. Rytmi on myös avain lapsen sanaiseen arkkuun.

- Kielellinen hahmottaminen edellyttää rytmittämistaitoa, jonka musiikki tarjoaa. Jo siinä vaiheessa, kun lapsi nousee pystyyn ja alkaa hytkytellä itseään rytmisesti, avautuvat kanavat puheen kehittymiselle. Sama yhteys ulottuu aina luku- ja kirjoitustaitoon saakka. Vauvan kielentajua ei Perkiön mukaan tule vähätellä. Tämän hän on itse havainnut vauvoille kirjailija Hannele Huovin kanssa järjestämissään runomatineoissa.

- On huimaa nähdä, miten jo 3 - 9 kuukautiset vauvat nauttivat kielen rikkaudesta. Runot ovat heille silkkaa musiikkia - puhumattakaan älystä ja huumorista, joka loruleikkeihin vääjäämättä kuuluu. Yksikään vauva ei jätä lämpenemättä leikissä, jossa äiti piiloutuu käsien taakse ja tulee taas esiin: kukkuu!

Äänellä on väliä

Soili Perkiö rohkaisee vanhempia tarjoamaan lapsilleen hyvin erityyppistä musiikkia.

- Lapsen korvat ovat auki erilaisille sävelasteikoille duurin ja mollin lisäksi. Usein lastenlauluissa on turhan samanlainen tempo, ja ne ovat hyvin pop-tyyppisiä. Se ei sinänsä ole paha, mutta lisäksi tarvitaan muutakin.

Joissakin tapauksissa musiikki voi tehdä karhunpalveluksen lapselle. Perkiö siteeraa aivotutkija Matti Bergströmiä: ”Vahingollista musiikki on silloin, kun se liian voimakasta, sitä on liian paljon tai se hyvin metallisävyistä.”

Kodin äänimaailmaan onkin hyvä kiinnittää huomiota. Onko yhtä aikaa auki useita äänilähteitä? Onko ympäristössä soiva musiikki täynnä vain nopeita ja kovia ääniä? Myös jatkuva musiikki passivoi lasta.

- Lapsen herkkä hermosto aktivoituu nopeatempoisesta musiikista. Sen sijaan rauhallinen, pitkiä ääniä sisältävä musiikki rauhoittaa - tosin tähän tarvitaan pidempi aika. Esimerkiksi vauvamuskareissa tunnit rakennetaan niin, että nopeatempoista musiikkia on suhteessa vähemmän kuin hitaampaa. Mutta myös hiljaisuus on mannaa lapselle.

- Aikuisen olisi uskallettava pitää taukoja seurustellessaan vauvan kanssa. Kun musiikki tai loru on aktivoinut vauvan, tarvitaan tauko, että vauva ehtii vastata, heilauttaa varvasta, ehkä äännähtää. Hiljaisuudessa lapsi pääsee kokeilemaan myös omaa ääntään.

Mistä on hyvä lastenlaulu tehty?

- Tekstistä, vastaa lauluntekijä Perkiö oitis ja jatkaa: - Laulu on puhumista pitkillä sanoilla. Ydin on aina sanoissa. Melodian tulee puolestaan olla yhtä tekstin tunnelman kanssa. Se tuo tekstiin oman tasonsa ja on siten yhteydessä tunnepuoleen. Lapset rakastavat myös huumoria ja toistoa.

- Itse laulua tehdessäni yritän aina jättää tilaa myös lapsen leikille ja liikkeelle. Lastenlaulu ei koskaan saa olla liian täyteen sovitettua ja paksua. Hienoinen ongelma Perkiön mukaan on se, ettei lapsiperheiden ole helppoa saada tietoa laadukkaan lastenmusiikin tarjonnasta. Tällä haavaa avainasemassa ovat lähinnä muskarit ja päiväkodit.

- Lastenmusiikki ja musiikintekijät tarvitsevat lisää näkyvyyttä ja arvostusta. Sen tulisi näkyä lehtien musiikkiarvioinneissa, radiossa, kauppojen tarjonnassa. Myös vuosittaiselle lasten musiikin palkinnolle olisi oma paikkansa.

Muskarista musaeväitä

Jostain suomalaiset voivat kuitenkin olla erityisen ylpeitä.

- Vauvamuskarien osalta Suomi on ehdottomasti edelläkävijämaa, kaikkia maanosia lastenmusiikin merkeissä kiertänyt Perkiö kehuu. Musiikkileikkikoulu on Perkiön mukaan luonteva tie musiikin maailmaan. Jo vauvat antautuvat musiikille koko kropallaan. Oma keho onkin soittimista ensimmäinen. Seuraavat rytmit syntyvät lusikan koputtelusta, palikan paukuttelusta. Usein vauvamuskari herättelee myös vanhempien omia tunnemuistoja. Harvinaisia ei nykyään ole myöskään odottavien äitien muskariryhmät.

Perkiön mukaan musiikkileikkikoulun ydinajatus on tehdä musiikista elämänmittainen kumppani.

- Musiikissa on aina säilyttävä ilo. Jos vanhemmat ovat innostuneita musiikista, innostus tarttuu myös lapseen, Perkiö uskoo. Hyvä muskariopettaja tuntee lapsen kehitysvaiheet ja suunnittelee toiminnan sen mukaan. Muskarissa myös erilaiset soittimet tulevat tutuiksi. Jos ja kun lapselle päätetään valita oma instrumentti, on tärkeää, että lapsi pitää soittimen äänenväristä ja kokee soittimen omakseen.

Teksti: Anita Järvisalo