Kipu kuriin
Asiasanat: kipu , särky , pelko , lääkäri
Kipu on yksi elämän suurimmista stressitekijöistä. Pieni lapsi ei vielä käsitä, mistä kipu johtuu. Lapsen kipuun ja siihen liittyvään pelkoon suhtautuminen onkin usein haastavaa.
Kaikenikäiset lapset tuntevat kipua, vaikka heillä ei vielä olisi sanoja tai selviä keinoja ilmaista sitä.
Kivut voivat johtua lääketieteellisistä toimenpiteistä, sairauksista tai olla onnettomuuden seurauksia. Ne vaikuttavat kivun kokijaan paitsi fyysisesti, myös tunnetasolla.
Lapsi ei käsitä kivun syytä
Oululaisen Riitta-Liisa Kortesluoman väitöstutkimuksessa kipu nähdään henkilökohtaisena kokemuksena, jonka vain kipua kokeva voi täydellisesti kuvailla.
Tutkimuksen lähtökohtana on ajatus, että lapsi on kykenevä sosiaalinen toimija, jolla on oikeus tulla kuulluksi itseään koskevissa asioissa.
Lapsi pystyy ilmaisemaan tunteensa ja reaktionsa, jos aikuiset osaavat ottaa lapsen huomioon ja tulkita tätä.
Pieni lapsi ei käsitä, mistä kipu johtuu, koska hän ei vielä ymmärrä syy-yhteyttä kivun aiheuttajaan. Lapsi saattaa esimerkiksi kuvitella kivun olevan hänen omaa syytään tai rangaistus jostakin.
Kun leikki-ikäinen pystyy jo jonkun verran kertomaan kivustaan, vauva tai taaperoikäinen ilmaisee kipuaan esimerkiksi itkemällä tai muuttumalla ärtyisäksi tai vaisuksi.
Lapsen ilmeet, eleet ja toiminta voivat muuttua tai lapsi saattaa aristaa kosketusta. Usein kipu vaikuttaa negatiivisesti myös ruokahaluun tai nukkumiseen.
Pientenkin lasten kipu on tärkeää hoitaa, koska hoitamaton kipu saattaa lisätä myöhempiä kipukokemuksia tai opettaa lasta pelkäämään tilanteita, joihin voi liittyä kipua.
Kipua voi ja pitää hoitaa lääkkeillä, mutta tärkeä apu löytyy myös lapsen läheltä. Parasta on, että joku lapselle rakas ihminen on läsnä: paijaa, pitää kädestä, silittää tai puhaltaa.
Pelko voimistaa tuntemuksia
Riitta-Liisa Kortesluoman mukaan kipu ei ole ainoastaan fyysinen tuntemus.
Lapsen mieli on kuin malja. Jos maljassa on hirveästi pelkoa, ei sinne mahdu enää paljon kipua, kun malja menee yli. Lapselta pitää kysyä kivusta, koska hänellä voi liittyä hirveästi pelkoja jo pelkkään neuvolassa käyntiin tai sairaalassa oloon.
Merkityksellistä on, miten lapsi kokee tilanteen ja minkälaisessa yhteydessä kipu koetaan. Kipu ja pelko kulkevat lapsella käsi kädessä ja niitä on hankala erottaa toisistaan.
Usein myös ajatellaan, ettei lapsella ole kipuja, jos hän ei itke tai jos hän leikkii.
- Leikkimällä lapsi saa kuitenkin ajatukset pois kivusta. Ajatusten muualle suuntaaminen helpottaa, Kortesluoma kertoo.
Kortesluoman mukaan lapset pyrkivät paitsi saamaan tietoa tapahtumista lääkärillä, myös kertomaan kivustaan. Lapset toivovat hoitohenkilökunnalta asiantuntemusta, empatiaa ja aikaa.
Lapsille tarkoitetut välineet, esimerkiksi pienemmät neulat, koetaan tärkeiksi. Kun lasta siirrellään ja käännellään, hellävaraiset otteet omaava hoitaja jää pienen potilaan mieleen.
Lue myös:
Kuva: iStockphoto
Teksti: Titta Vilpa
Viisi kysymystä uhmasta
Uhmaikäinen rakastaa ja vihaa
Kuka teillä määrää?