Pilttipiiri

Kihomato ja täi: häätökonstit

Asiasanat: kihomato , täi

Raapiiko lapsesi takamustaan tai päätään tuon tuosta? Lähempi tarkastelu paljastaa, onko kutinan syynä päiväkotien yleinen riesa, täi - tai kiusallinen kihomato.

Päätäit ovat jälleen tavallinen riesa pienten lasten perheissä. Ne leviävät helposti esimerkiksi pipojen välityksellä päiväkodeissa ja kouluissa. Täit eivät enää nykyisin kieli huonosta hygieniasta: loiset viihtyvät mainiosti siistissäkin päässä.

Päätäi on pitkulainen, 2-3 millimetriä pitkä hyönteinen, joka elää hiuksissa. Se vaatii menestyäkseen ruumiin lämpöä ja verta. Täin saivareet ovat harmaan läpikuultavia ja ne on helppo erottaa valoa vasten. Päinvastoin kuin hilse, munat ovat tiukasti kiinni hiuksissa.

Taistelussa täitä vastaan on oltava huolellinen. Koko perhe ja päiväkotiryhmä kannattaa hoitaa samalla kertaa. Hiukset pestään apteekista saatavalla täishampoolla, joka tappaa täitä ja niiden munia kahden viikon ajan - vaikka välillä pesisikin lapsen hiukset tavallisella shampoolla.

Hiuksia on kammattava huolellisesti täikammalla ainakin viikon ajan. Jos eläviä täitä löytyy hiuksista vielä viikon kuluttua, voi hoidon uusia. Kannattaa tarkistaa myös silmäripset: myös niihin on saattanut pesiytyä täi munineen.

Vuodevaatteet ja lapsen vaatteet pestään pesukoneessa tai viedään kuumaan ”täisaunaan” puhdistumaan. Vuodevaatteet voi myös viedä ulos pakkaseen tuulettumaan useaksi tunniksi.

Kammat, pipot ja tukkapampulat kannattaa laittaa pesun jälkeen pakastimeen. Jokaisella perheenjäsenellä tulisi olla oma kampa täiden leviämisen estämiseksi.

Kihomadolle kotitekoinen teippiansa

Täitä hieman harvinaisempi kihomato on vaalea, langanpätkää muistuttava, hieman kaareva mato, joka asustaa peräsuolessa. Tämä sukkulamatoihin kuuluva loinen on täysikasvuisena 8-10 millimetrin mittainen.

Kihomato munii munansa peräaukon limakalvolle, josta ne leviävät huonepölyyn ja vuodevaatteisiin, joissa se voi elää viikkokausiakin. Tauti leviää, kun lapsi raapii kutiavaa takalistoaan. Munat siirtyvät esimerkiksi kynsien alle ja siitä suun kautta suolistoon. Kihomato viihtyy vain ihmisissä. Oireena on erityisesti öisin vaivaava hillitön kutina peräaukon seudulla.

Madon voi yrittää pyydystää käyttämällä kotitekoista ansaa. Lapsen peräukon suulle asetetaan iltaisin kangasteippi. Jos hyvin käy, jää peräaukon suulle munimaan tullut naarasmato teippiin kiinni.

Vaikka kihomato on joskus todella kiusallinen, on se kuitenkin vaaraton. Madosta voi päästä nopeasti eroon, jos vain malttaa olla huolellinen. Koko perhe kannattaa hoitaa samalla kertaa. Naarasmatoon tepsii useimmiten ilman reseptiä myytävä Pyrvin. Lääke ei tosin tepsi muniin, joten hoito on toistettava kahden viikon kuluttua.

Vuodevaatteet vaihtoon päivittäin

Käsien ja kynsien alusten huolellinen pesu on tärkeää vaivan leviämisen estämiseksi. Silti lasta on estettävä laittamasta sormiaan suuhun. Raapimista tulisi välttää: madon munat voivat levitä kynsien alle myös alusvaatteiden läpi.

Peräaukko on pestävä ja vaatteet on syytä vaihtaa puhtaisiin päivittäin. Myös lakanoiden vaihtaminen on tärkeää: kihomato voi elää vuodevaatteissa viikkokausia. Patjat ja peitot kannattaa imuroida huolellisesti ja jättää pakkaseen muutamaksi tunniksi, jos niiden peseminen on hankalaa.

Joskus kihomato pysyy sitkeästi asunnossaan ja tuskastuttaa isäntänsä perinpohjin. Aika tartunnasta kutinaan on peräti kaksi kuukautta. Vaikka lääke olisikin tappanut itse madot, voi lapsi saada uuden tartunnan omista vuodevaatteistaan.

Kahden kuukauden jälkeen ilmaantunut kutina kielii uudesta tartunnasta. Tällöin kannattaa miettiä, mistä se olisi voinut tulla. Ovatko päivähoito- tai leikkikaverit mahdollisia tartuntalähteitä? Turha häveliäisyys on kihomadon häätämisessä haitaksi. Lapsen hoitopaikkaan on syytä ilmoittaa kihomato-ongelmista mahdollisimman pian. Muuten mato voi putkahtaa esiin tuon tuosta.

  • Asiantuntijana Espoon keskuksen terveyskeskuslääkäri Seppo Miettinen.

Teksti: Minna von Weissenberg