Pilttipiiri

Kasvukäyrä mittaa lapsen hyvinvointia

Asiasanat: kasvukäyrä

Lapsen pituuden, painon ja päänympäryksen mittaaminen on yksinkertainen tapa arvioida hänen hyvinvointiaan ja löytää mahdolliset viitteet sairaudesta.

Kasvukäyrää on Suomessa käytetty pitkään apuna lapsen pituuden ja painon seuraamisessa. Ensimmäiset kasvukäyrät otettiin käyttöön jo 1950-luvulla, ja niiden kehittäminen on jatkunut läpi vuosikymmenten. 1970-luvulla käyrät uudistettiin vastaamaan paremmin nykysuomalaisia ja osoittamaan poikkeamia herkemmin.

Paino- ja pituuskäyrät ovat herkkä mittari sille, kasvaako lapsi normaalisti vai poikkeaako hänen kasvunsa keskimääräisistä arvoista. Lapsen pituus merkitään käyrästölle, jossa nollakäyrä osoittaa pitkäaikaisiin keskiarvoihin perustuvaa lasten keskipituutta. Painon kehitykselle on oma asteikkonsa. Käyrän avulla löydetään yli- tai alipainoiset lapset ja saadaan näin tietoa lapsen ravitsemustasosta.

- Säännöllisellä seurannalla varmistetaan, että mahdolliset sairaudet havaitaan ajoissa. Pituuden ja painon normaali nouseminen osoittaa, että lapsi saa ravintoa riittävästi ja että elimistö toimii kuten sen pitäisi toimia. Jos kasvu on edennyt normaalisti ja alkaakin yhtäkkiä jäädä jälkeen, se on merkki terveyspulmista, kertoo professori Olli Simell Turun yliopistollisen keskussairaalan lastenklinikalta.

Jos suhteellinen pituus ja suhteellinen paino yksin tai yhdessä ovat selvästi muuttuneet tai kaukana 0-tasosta, tilannetta kannattaa tutkia. Painon ja pituuden ristiinmuutos on myös selvitettävä. Neuvolan terveydenhoitajat seulovat muutokset ja lähettävät lapsen tarvittaessa lääkärin tutkittavaksi.

Poikkeamiin on monia syitä

Millaisia syitä sitten epäillään, jos pituuskasvussa tai painon kehityksessä on poikkeamia?

Tavallisimmin lyhytaikaisen kasvuhäiriön syynä ovat toistuvat infektiot. Pituuskasvun hidastumiseen voivat vaikuttaa myös ravintoaineiden imeytymisen häiriöt ja allergiat. Elimistössä syyt voivat piillä yhtä hyvin suolistossa, luustossa kuin munuaisissa. Poikkeamien syyt voivat olla myös hormonaalisia.

- Lista mahdollisista sairauksista on pitkä, joten tilanne vaatii aina tutkimuksia. Esimerkiksi keliakia voi vaikuttaa kasvunopeuteen. Kilpirauhasen vajaatoiminta puolestaan hidastaa pituuskasvua ja nostaapainoa, Olli Simell kertoo.

Ensimmäisten elinkuukausiensa aikana vauva kasvaa kaikkein eniten, ja koko ensimmäinen elinvuosi on yhtä valtavaa kasvupyrähdystä. Pojilla ja tytöillä on neuvoloissa omat kasvukäyränsä, mutta käytännössä suurimmat erot sukupuolten välillä näkyvät vasta seuraavassa kasvupyrähdysvaiheessa eli murrosiässä. Kasvukäyrät on tehty 19 ikävuoteen asti, jolloin lähes kaikki lapset ovat saavuttaneet aikuispituutensa.

Huomioon otetaan myös perimä

Lapsen kasvuun vaikuttaa luonnollisesti myös hänen perimänsä. Ennustepituuden ja -painon arvioinnissa otetaan huomioon vanhempien pituudet. Selvä poikkeama suvun kasvutavasta on syytä selvittää.

- Nykylapset eivät juuri kasva pidemmiksi kuin aikaisemmat sukupolvet. Meitä edeltävissä sukupolvissa nuoret kasvoivat selvästi vanhempiensa ohi, mutta nykyisin ravinnon laatu on niin hyvä, että tilanne on tasoittunut, Olli Simell kertoo.

Ylipaino voi pahoittaa mieltä

Terveydenhoitaja Kirsti Saarela Myllytien neuvolasta Järvenpäästä kertoo kasvukäyrien olevan toisinaan vanhemmille herkkä asia. Hän muistuttaa, että normaalius on laaja käsite, ja ettei pienistä poikkeamista tarvitse välttämättä suuresti huolestua.

- Pienillä muutoksilla ei ole merkitystä, sillä kasvu voi edetä pyrähdyksinä. Täytyy myös muistaa, ettei kaikkia ole tehty samasta muotista. Erilaisuus on rikkautta. Muutoksia lapsen kasvussa verrataan häneen itseensä, ei muihin, eivätkä terveydenhoitajat yritä saada lapsia mahtumaan tiettyyn muottiin.

- Toivoisin, että kertoessamme lapsen kasvusta ja siinä tapahtuneista muutoksista osaisimme sovittaa sanamme niin, ettemme pahoittaisi vanhempien mieltä. Ylipainoon puuttumisella usein pahoitamme vanhempien mielen, mutta kyseessä on vaikea kansanterveydellinen ongelma. Ylipainoon on puututtava. Tämä on tärkeää ennaltaehkäisevää työtä.

Teksti: Liisa Joensuu