Pilttipiiri

Itsetunto kehittyy lempeissä rutiineissa

Asiasanat: itsetunto , temperamentti , vuorovaikutus

Lapsen luottamus ympäristöönsä lisääntyy sitä mukaa kuin asiat saavat merkityksiä turvallisissa puitteissa. Lapsen itsetunnon hyvä kehitys perustuu luottamukseen ja turvallisuuden tunteeseen.

- Ennakointi on persoonallisuuden kehityksen yksi kulmakivi. Lapsen pitäisi oppia luottamaan, että elämä on ennakoitavissa, kertoo psykologian lisensiaatti Anne Lukkarila.

Pieni lapsi ymmärtää asioita kokonaisvaltaisesti äänistä, äänen voimakkuuksista, eleistä ja ilmeistä ja reagoi, onko joku läsnä tai poissa.

Vuorovaikutus suhteessa toisiin ihmisiin ja oman arvokkuuden tunne kehittyvät ensimmäisten vuosien aikana. Lapsi oppii, millaista on olla toisen kanssa, mitä hänestä ajatellaan, miten hänestä pidetään huolta ja kuinka arvokas ja ihana hän on.

- Lapsen turvallisuuden tunnetta ja kykyä ennakoida asioita lisää, että lapselle puhutaan paljon päivän tapahtumista kotona. Hänelle esimerkiksi kerrotaan, että äiti menee nyt jumppaan mutta tulee takaisin sieltä. Pieni lapsi oppii tunnistamaan päivittäiset asiat ja muutokset: äiti puhuu lähtevänsä jumppaan, lähtee kengät kopisten, ovi kolahtaa, mutta pian ovi kolahtaa uudelleen ja äiti tulee takaisin. Lapsen muisti kehittyy samana toistuvista asioista.

Erilaisia temperamentteja

Vanhemmat toisinaan miettivät, onko lapsen vilkkaus tai arkuus normaalia. Julkisuudessa puhutaan paljon, onko lapsi ylivilkas.

- Olennaista on tutustua lapseen ja hänen tapaansa reagoida ympäristön ärsykkeisiin. Vilkas lapsi tarvitsee enemmän tukea ja ohjausta kuin rauhallinen lapsi. Lapsi voi myös lämmetä hitaasti uusille asioille ja ihmisille, jolloin hän tarvitsee paljon aikaa tutustuakseen uusiin tilanteisiin.

- Kun lapsi esimerkiksi lähtee ryömimään ja katselee, minne voi mennä ja mitä saa tehdä, pitää toisia lapsia kieltää kaksi kertaa ja toisia huomattavasti enemmän.

Toisinaan vanhemmat kääntyvät temperamenttisen, ylivilkkaan tai ärsyke- tai tunneherkän lapsen vuoksi psykologin puoleen. Silloin keskustellaan muun muassa lapsen ja vanhempien temperamenttien yhteensopivuudesta.

- Jos vilkasta lasta koko ajan kielletään ja arvostellaan, voi lapsen minäkuva muovautua kielteiseksi. Lukkarilan mukaan lapsi oppii jo varhain, mitä häneltä odotetaan: esimerkiksi hyviä tapoja, tervehtimistä ja anteeksipyytämistä. Asioiden opettaminen vaatii vanhempia pysähtymään lapsen kanssa näihin tilanteisiin ja miettimään niitä.

- Turvallisuutta tuo, että kokeneempi aikuinen tietää, mikä on oikein ja mikä väärin. Vapaa kasvatus voi olla lähellä välinpitämättömyyttä, mikä saattaa olla lapsen kehitykselle haitallista. Toisinaan aikuiset lähtevät jopa liikaa neuvottelemaan pienten lasten kanssa. He saattavat kysyä päiväkodissa lapselta, että lähtisitkö kotiin, johon lapsi voi vastata, että en lähde. Joissakin tilanteissa napakkuus on hyväksi: nyt lähdetään kotiin! Yleensä suositellaan kultaista keskitietä, ohjaavaa ja neuvovaa kasvatusta. Turvalliset rajat auttavat lasta kehittämään omaa säätelyjärjestelmäänsä.

Lapsen paikka ja arvo

Monilapsisissa perheissä voi olla luonteiltaan hyvin erilaisia ihmisiä. Usein sanotaan, että esikoinen vie kaiken huomion, perheen pienintä suojellaan ja keskimmäinen voi jäädä vähälle huomiolle.

- Jokainen lapsi perheessä on erityinen, eikä vain sisarussarjan jatke. Lapsen pitäisi tuntea, että hänellä on oma paikkansa ja arvonsa suhteessa vanhempiinsa, Lukkarila kertoo.

Vanhemmuus on jokaisen lapsen kohdalla erilaista. Ensimmäisen lapsen syntyessä vanhemmat ovat usein epävarmoja. Isoissa perheissä odotukset sisarusparven vanhimmille lapsille voivat olla suuria; pitää oppia pian reippaaksi, ahkeraksi ja omatoimiseksi, eikä saa olla pieni tai avuton.

- Jotkut äidit ovat esikoisensa syntyessä huolissaan ja osaavat ehkä nauttia toisesta lapsestaan enemmän, kun kokemustakin on jo karttunut, miettii Lukkarila.

Vaativa tilanne voi olla nuoressa perheessä, jossa on uhmaikäinen kaksivuotias ja vauva. Silloin äidit tarvitsevat läheistensä apua ja tukea.

- Siinä vaiheessa äidin uni voi jäädä vähäiseksi vauvan yösyöttöjen takia ja 2 - 3-vuotias voi myös heräillä öisin. Tilanteesta kannattaa keskustella lähiystävien, omaisten ja tarvittaessa neuvolaväen ja muiden ammattiauttajien kanssa ja miettiä, voiko joku tulla avuksi.

Verkostot auttavat

Moni äiti miettii, missä vaiheessa palaisi työelämään ja milloin lapsen olisi hyvä mennä päiväkotiin.

- Lapsen kehityksen näkökulmasta päiväkotiin on hyvä mennä 2 - 3-vuotiaana. Pieni lapsi ei tarvitse isoa ryhmää ympärilleen vaan pienemmät puitteet. 8 - 9 kuukauden ikä on lapsen eroahdistuksen kannalta hankalin, koska kiintymyssuhde on voimakkaimmillaan.

Lukkarila painottaa, että hoidon aloitus on lapselle iso asia. Siksi kannattaa rauhassa tutustua oman asuinalueen ja ympäristön hoitovaihtoehtoihin ja tunnelmaan hoitopaikassa.

- Vanhempien tulisi antaa lapselle tilaa myös itseilmaisuun uusissa tilanteissa. Levottomuus, univaikeudet tai kiukuttelu kuuluvat elämän muutostilanteisiin. Lapsihan tuntee kiukkua, koska vanhemmat ovat ”jättäneet” hänet jonnekin.

Uupumus, kiire tai verkostojen puute ovat syitä, joiden vuoksi perheiden kannattaa kysyä neuvoa esimerkiksi neuvolasta. Vantaan kaupungin lastenpsykologina toimiva Anne Lukkarila toivoo, että kynnys hakea apua olisi mahdollisimman matala.

- Työssäni näkyy, että monilta naisilta puuttuu naisverkosto, eikä ole esimerkiksi isovanhempia lähellä. On rikkaus, jos lapsen ympärillä on isovanhempia ja sukulaisia auttamassa. Silloin ei äitiys tai isyys muutu velvoittavaksi ja uuvuttavaksi.

Kuva: iStockphoto

Teksti: Minna Kataja