Pilttipiiri

Isän poika

Asiasanat: Isyys , Isä , Perhe , Jaksaminen

Ensimmäiset konkreettiset aistimuistoni ovat spraymaalin ja jääkiekkohanskan haju, hämärä kodinkoneliikkeen takahuone ja harmaa tuuletin, josta kuului erikoinen ääni, kun siihen tökkäsi kynän.

Muistot vievät minut takaisin Helsinginkadulla sijaitsevaan kodinkoneliikkeeseen, jossa vietin päiväni isäni jaloissa. Oli siis 1970-luku. Isä teki pahvista maalivahdin kasvosuojuksia, ja maalasi ne aina mustaksi. Isän kanssa käytiin aamupuurolla naapurin Ehon baarissa. Isä paikkaili ja vei terveyskeskukseen, kun juoksin liikkeen lasioven läpi - yritin juosta raput ylös ja avata oven yhtä tyylikkäästi kuin .. isä. Olin - ja olen - isän poika.

Masennuksesta valoon

Kun Jessica marraskuussa 2002 synnytti esikoisemme, yllätys oli jostain syystä suuri, kun lapsi oli poika. Vielä suurempi yllätys oli, että Jessica sairastui synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Hanneskin pääsi silloin viettämään aikaa isän työpaikalla - työkavereideni iloksi ja harmiksi. Hannes pääsi kurkistamaan myös kiekkokoppiin - ja haistelemaan hanskoja.

Kun ensimmäinen isyysvapaani sitten päättyi, päätin nopeasti jäädä uudelleen isyysvapaalle kevään aikana. Ja kun sain tilaisuuden olla kotona perheen kanssa, tein kesän aikana päätöksen irtisanoutua työstäni ja ryhtyä vapaaksi kirjoittajaksi. Olenkin saanut olla Hanneksen kanssa yhdessä paljon, ja vaikka vielä emme olekaan tehneet pahvista maalivahdin kasvosuojuksia, niidenkin aika varmasti tulee vielä.

Isä kuin rokin kuningas

Nyt on hyvä nauttia siitä, että Hannes laulaa Heartbreak Hotelia antaumuksella. Laulun hyvyydestä voi olla montaa mieltä, mutta minut se vie aina takaisin keväiseen töölöläisasuntoon. Kannoin Hannesta ympäriinsä ja lauloin Elvistä, kunnes hän nukahti.. Lauloin Elvistä, kun Hannes söi perunamuusia. Lauloin Elvistä, kun vaihdoin vaippoja. Hyvinä päivinä esitykseni sai lisäulottuvuuksia suihkuhuoneen lastan varresta, josta tein itselleni ”mikrofonituen”.

Parasta aikaa

Miten hyvää isä-lapsi-suhdetta mitataan? Voiko sitä, kannattaako sitä mitata? Ei varmaankaan. Oli onni onnettomuudessa, että minun ”oli pakko” jäädä kotiin. Nyt olen ollut onnekas, kun olen saanut viettää Hanneksen ja puolisoni Jessican kanssa paljon aikaa yhdessä. Jokainen kausi, Hanneksen kasvaessa vauvasta pikkupojaksi, on ollut parasta aikaa.

Isänä olen tietenkin iloinen, että Hannes nyt, melkein kolmevuotiaana, kokee isän yhtä hyväksi turvapaikaksi kuin äidinkin. Että isä on maailman paras Baloo (karhuhahmo Viidakkokirjassa). Sehän johtuu vain siitä, että Hannes on maailman paras Mowgli (pikkupoika samaisessa elokuvassa). Paitsi, kun Hannes on Nuuskamuikkunen. Ja minä teen vahvan tuplaroolin Muumipappana ja Nipsuna.

Teksti: Risto Pakarinen