Henri sai rotaviruksen 6-kuukautisena

rotavirus Vauvan raju ripuli on pelottava kokemus. Sen saimme kokea, kun Henri-poika sai rotaviruksen aiheuttaman ripulin kuusikuisena.

Aluksi poika väsähti: hän jaksoi olla hereillä vain pieniä hetkiä ja nukahteli vähän väliä äidin olkapäätä vasten.

Mikään ei maistunut, ei edes rintamaito, joka oli pojan suurta herkkua.

Nestehukka vaarana

Sen jälkeen alkoi ripulointi. Elettiin kesää eikä viruksen tartuttajasta ollut tietoa.

Lapsi sai vielä tuolloin pelkkää äidinmaitoa, joten virus ei voinut tarttua likaisista pulloista tai lämmössä muhineista vellipurkeista.

Jostakin pöpö vain iski ja säikäytti perheen perin pohjin.

Henrin ripulit tulivat aluksi lähes vetenä. Sitten lasti muuttui vihertäväksi pahan hajuiseksi mömmöksi.

Tauti alkoi perjantaina, ja neuvola ehti antaa ensihoitoon ohjeet. Nestettä piti saada menemään, oli se sitten rintamaitoa, vettä tai mehua. Se ei ollutkaan helppo tehtävä.

Lämmintä äidinmaitoa vauva ei enää halunnut, kun kuume nousi korkealle. Pullosta hän ei osannut imeä, ärtyi vain, kun sai vieraan esineen suuhunsa.

Vauva menetti nestettä, kun ripuli tuli vähän väliä. Poika kävi veltommaksi ja väsyneemmäksi. Pientä itkua sentään vielä kuului.

Olin kuullut, että sairaalassa vastasyntyneitä vauvoja juotetaan pikku kupeista, jos äiti ei voi heitä hetkittäin imettää. Yritimme juottaa hänelle vettä mittamukista, jonka saa yskänlääkepullon mukana. Muutamia tippoja menikin pojan suuhun.

Seuraava yö meni pojan sängyn vierellä valvoessa. Aamulla emme uskaltaneet enää pitää poikaa kotona, vaan menimme terveyskeskuksen päivystykseen.

Lääkäri tutki lapsen ja sanoi, että pojan tila on vielä hyvä, eikä kuivumisen vaaraa ole. Hän kehotti jatkamaan Osmosal-juoman antamista entiseen malliin.

Mikä Osmosal?

Ripulijuomasta emme olleet siihen mennessä kuulleetkaan. Neuvolan terveydenhoitajakaan ei ollut asiasta huomannut mainita. Osmosalia haimme apteekista, mutta sama ongelma oli edessä: miten saada poika juomaan sitä.

Tarjosimme Osmosalia pieninä tilkkoina lusikalla ja mittakupilla koko illan ja seuraavan yön. Poika nielaisi välillä pieniä hörppyjä, mutta muuten nestettä meni vähän. Rintakaan ei maistunut.

Seuraavana aamuna, sunnuntaina, pieni mies näytti siltä, että häntä ei uskallettu pitää enää kotona. Silmien tuike oli sammunut, iho oli kalpea ja olemus veltto.

Terveyskeskuksen päivystävä lääkäri tarkasti ja punnitsi pojan ja laski, että ripulin aikana vauvan paino oli laskenut yli 10 prosenttia. Sen vuoksi hän kirjoitti lähetteen Keski-Suomen keskussairaalaan. Sinne poika otettiin sisään tarkkailtavaksi.

Sairaalassa kunto koheni

Sairaalassa Henrin kunto alkoi kohentua. Tiputukseen asti häntä ei tarvinnut laittaa. Hoitajat saivat houkuteltua pojan juomaan Osmosalia paremmin kuin se oli onnistunut kotona. Taito sekin.

Vaikka ripuli oli hetkittäin raju ja kuume korkea, Henri ei onneksi oksentanut. Se säästi hänet vaaralliselta kuivumiselta. Illalla pääsimme pojan kanssa kotiin.

Yö meni rintaa tankatessa, ja aamulla vauvan kunto oli jo parempi. Ja nälkä, se oli hirmuinen, kunhan poika taas pääsi tissin makuun.

Lopulta vauva toipui ripulista nopeammin kuin äitinsä, jonka unet jäivät väliin monena yönä.