Äitiyden onneen kyynelsilmin?
Asiasanat: äitiys , jaksaminen , masennus
- On hirveän tärkeää kertoa, että äitiys on joskus myös raskasta. Jos julkisuudessa puhutaan vain äitiyden onnesta, syyllistyvät masentuneet äidit entisestäänkin, kertoo Hanna Markkula-Kivisilta, kahden ihanan tyttären äiti.
Kia ja Katja Kivisillan silmät loistavat. Edessä on joka perheen löytö: juhlakirja, joka kertoo, miten krokotiilikakku valmistetaan.
Myös äiti, Hanna Markkula-Kivisilta, nauttii selvästi juhlatouhuista ja niiden suunnitteluista. Seuraavan kerran eläinaiheinen synttärikakku leivotaan syyskuun ensimmäiseksi - Kian kuusivuotisjuhliin.
- Molemmat tyttäremme ovat olleet helppoja ja ihania lapsia. Eihän näitä vaihtaisi pois, vaikka äitiys ei ole aina pelkkää juhlaa ollutkaan, kertoo Hanna Markkula-Kivisilta.
Äidit irti masennuksesta, Äimä ry:n, kummina Hanna haluaa antaa masennukselle julkisuuden kasvot.
- On hirveän tärkeää, että julkisuudessa kerrotaan, että äitiys on onnen lisäksi joskus myös raskasta. Jos puhutaan vain äitiyden onnesta, syyllistyvät masentuneet äidit entisestäänkin, Hanna toteaa.
Vaikka masennuksesta puhutaan nykyisin aiempia vuosia enemmän, ei keskustelua synny Hannan mielestä vieläkään tarpeeksi.
- Ei kenestäkään tehdä juttuja silloin, kun he makaavat Lapinniemen sairaalassa. Ei kukaan puhu, että ahdistaa vaan että ahdisti. Ne ovat selviytymistarinoita.
Pikkutyttöjen leikeissä itkevät vauvat - eivät äidit
Kia, 5 v, ja Katja, 3 v, työntävät Askiston kotinsa takapihalla äitinsä ja tätinsä nostalgisia nukenvaunuja. Yhdessä vauvoja on mukava hoitaa myös omassa leikkimökissä.
Lapsuuden kotileikit valmentavat osaltaan myös tulevaisuuden äitiyteen. Mutta kukapa osaisi lapsena leikkiä masentunutta äitiä? Lasten leikeissä itkevät vauvat, eivät äidit.
- Suomalaisäidit on opetettu siihen, että kaiken pitää olla niin ihanaa. Ja sitten kun äitiys ei olekaan ihanaa, syyllistytään. Kuitenkin jokainen, jolla on pieniä lapsia, tietää, että elämä ei ole pelkkää kivaa - varsinkaan jos on jatkuvasti väsynyt.
Hannan elämässä tapahtui suuria muutoksia lyhyessä ajassa. Vajaassa kahdessa vuodessa sinkkutytöstä oli tullut vaimo ja äiti.
- Kansanedustajan työssäni tapasin päivittäin satoja ihmisiä. Kian synnyttyä kaikki aikuiskontaktini vaihtuivatkin äkkiä mieheeni, joka tuli kotiin vasta iltaseitsemältä. Lisäksi olimme juuri muuttaneet uuteen kotiimme enkä tuntenut täältä vielä ketään.
Lapsen syntymän tuoma muutos vaatii sopeutumista. Hannan masennus ei iskenyt heti, joten kyse ei ollut kaikille äideille tutusta ”baby bluesista”. Uutena vuotena, nelisen kuukautta Kian syntymästä, Hannan elämä ei enää tuntunut kivalta.
- Olin itkuinen ja hirveän väsynyt. Jos heräsin yöllä, meni ainakin kaksi tuntia ennen kuin sain unen päästä taas kiinni.
Neuvolassakin kyynelnesteet olivat herkässä. Hanna kiittelee ammattilaisten tarkkanäköisyyttä.
- Yksi neuvolalääkärin visiitti taisi olla ovelasti järjestetty. Tehtiin tikusta asiaa, että pääsin juttelemaan. Yhdessä lääkärin kanssa suunniteltiin jo hormonihoitoa, kunnes unirytmi jo alkoi palautua normaaliksi.
- Mieheni Ilkka jaksoi hirveän hyvin ja tuki minkä pystyi ja osasi. Hän jousti työssään ja tuli kotiin normaalia aiemmin. Nousi vielä öisinkin hoitamaan Kiaa, kun minä nukuin tulpat korvissa.
Suurena apuna olivat myös äiti, sisar ja ystävät. Apua oli tarjolla, mutta ei kuitenkaan aivan naapurissa.
Kevättalvesta Hannan alakulo rupesi pikkuhiljaa häviämään.
- Pelkästään se, että pääsi kaupungille, oli hienoa. Näin että muitakin ihmisiä on edelleen olemassa, Hanna muistelee.
Vauvat vaunuihin ja äidit hiekkalaatikoille!
- Masennus pakotti minut miettimään asioitani uusiksi. Jotain oli muutettava, jotta pääsisin eteenpäin. Ymmärsin ainakin sen, kuinka kaipaan myös aikuisen seuraa.
Hanna tiesi, että masennuksella on tapana uusiutua. Katjan syntyessä hän osasi jo varautua ennalta: kerran viikossa kotiin palkattiin Mannerheimin Lastensuojeluliiton hoitaja kuudeksi tunniksi kerrallaan.
- Suunnittelin meneväni vaikka elokuviin, mutta hoidin kuitenkin erilaisia kokouksia. Ei ainakaan tarvinnut miettiä päiväuniaikoja. Sain viettää aikuisen elämää ainakin sen päivän ajan, Hanna nauraa.
Masennus ei enää päässyt yllättämään. Koko perhe voi hyvin, vaikka kansanedustajan ammatissa ei pitkiä äitiyslomia voi niin vain pitää.
Kian kanssa Hanna oli kotona seitsemän kuukautta. Katjan syntymän aikaan loman pituus jäi neljään kuukauteen vaalien vuoksi.
- Saimme kotiin hyvän ja luotettavan lastenhoitajan, josta tytötkin tykkäsivät. Hän oli meille taivaanlahja.
Hanna ymmärtää hyvin hiekkalaatikon ympärillä viihtyviä äitejä.
- Myös äideille on tärkeää saada pähkäillä asioitaan omassa vertaisryhmässään. Itse en osannut lähteä hakemaan ajoissa omaa hiekkalaatikkoani, Hanna kertoo.
Hanna huomasi, että leikkipuistossa kävi säännöllisesti tiivis ja aktiivinen äitiporukka. Jopa niin tiivis, että siihen ei välttämättä masentunut heti pääse mukaan.
Hanna suosittelee hiekkalaatikoita jo aivan pientenkin vauvojen äideille. Vaikka vauvat eivät vielä osaisi leikkiäkään, tarvitsevat äidit kipeästi toistensa seuraa.
Koska Hannan työ on vaativaa, viettää hän mieluusti vapaa-aikansa perheensä parissa.
- Elämäni on tässä vaiheessa vielä töitä ja äitiyttä. Kun työ pitää minua kahtena, kolmena iltana poissa kotoa, on aika vaikea sanoa lapsille, että äiti tässä lähtee vielä harrastamaan.
Äidin työiltoina tytöillä on isänsä kanssa aivan omat juttunsa. Usein matka suuntaa uimahalliin.
- Ainahan jotain voisi olla paremminkin, mutta nyt elämämme on ihan kohtuullisen hyvässä tasapainossa, perheen äiti iloitsee ja silittää kuopuksensa päätä.
Lue lisää:
Kuva: Tommi Tuomi
Teksti: Minna von Weissenberg
Viisi kysymystä uhmasta
Uhmaikäinen rakastaa ja vihaa
Kuka teillä määrää?