Ramin perhe
Perheeseemme kuuluvat äiti Elsi, lapset Elias 5v. ja Elvi 1v. sekä työtön blogisti/kodinhoitaja Rami. Elukoita ei ole, mitä nyt jotain myyriä ja päästäisiä välillä rotanloukuissa. Pihapiirissä tosin pyörii jänispariskunta, pari nuppivikaista oravaa, lumikko tai mikä lie minkki, ja kerran omppupuun oksia nakersi kauris.
Koska lapset eivät ole vielä koulussa ja äitikin on hoitovapaalla, päätin itsekin jättäytyä loppuvuodeksi pois työelämästä voidaksemme viettää ainutlaatuisen vuoden perheen kesken.
Kielenhuoltoa
Viime viikolla Elias teki sen mitä miljoonat pienet lapset ympäri pohjoista pallonpuoliskoa ovat tehneet jo vuosisatojen ajan, kokeili miten käy kun kielen laittaa piha-aidan teräslevyyn kahdenkymmenen asteen pakkasella. Kieli jäätyi silmänräpäyksessä kiinni metalliin. Kukaan ei ollut Eliasta tästä varoittanut, eikä näin ollen myöskään kertonut miten toimia jos vahinko sattuu. Elias ei siis osannut odottaa aikuisten apua, vaan tempaisi kielen pelästyksissään irti laatasta. Kivun täytyi olla kova, sillä kielen pinnasta jäi ihan reilun kokoiset palat laattaan. Verta vuotavana Elias juoksi päiväkodin hoitajien luo, jotka yrittivät tyynnytellä ja rauhoitella järkyttynyttä poikaa. Kun verenvuoto vain jatkui, eikä tyynnyttely juuri auttanut, ei hoitajille jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin soittaa minulle ja pyytää hakemaan poika kotiin rauhoittumaan. Taustalta kuului Eliaksen lohduton itku.
Elsi oli jo onneksi matkalla päiväkotiin, joten soitin hänelle varoittaakseni perillä odottavasta tragediasta. Seuraavaksi soitin lääkäriystävälleni ja pyysin asiantuntijan mielipidettä asiasta. ”Ei noille oikein mitään voida tehdä”, totesi Vesa ja jatkoi; ”kylmällä sitä on hyvä hoitaa, varsinkin jos haava edelleen vuotaa verta”. En uskonut Eliaksen isommin innostuvan ajatuksesta imeä jääpalaa tapahtuneen jälkeen, joten valitsin seuraavaksi parhaan vaihtoehdon. Lääkärin määräyksestä Elias sai sitten syödä koko illan jäätelöä. Tämä lääke tehosi jopa liiankin hyvin, sillä kieli ei yllättäen meinannut parantua lainkaan! Jäätelönsyöntiä piti jatkaa pikkuisen vielä seuraavanakin päivänä, kun kieltä kuulemma alkoi särkeä heti kotiin päästyä. Aika hyvin osaavat lapset hyödyntää omaa surkeaa olotilaansa.
Näitä sattuu. Kysyin Eliakselta yllyttivätkö muut lapset kokeilemaan, mutta vastaus oli kieltävä. Elias oli näemmä roikkunut yksin aidalla tien toisella puolella olleita työkoneita katselemassa, ja epähuomiossa tuli kokeilleeksi aidan lukkolaitetta kielellään. Sitä vähän ihmettelin, ettei päiväkodissa ollut asiasta lasten kanssa keskusteltu ja varoitettu seurauksista (on tosin todettava, että tässä asiassa ei ole kuultu muita kuin Eliasta). Sääli, että Eliaksesta piti tulla tällä kertaa varoittava esimerkki, toivottasti kaikkea ei sentään tarvitsisi oppia kantapään kautta!
//Malo Padre
Kommentit (2)
Malo Padre kirjoitti:
Hyvä pointti!
on asiasta varmasti mainittu, mutta eihän sitä muista että lapsen muisti on vielä lyhyempi kuin oma. Ja pitää myöntää, että kyllä siellä päiväkodissakin asiasta oli moneen kertaan muistuteltu, että ei auta kuin katsoa itse peiliin! Aurinkoista kevättä myös sinne!
Eerika äiti kirjoitti:
Ei millään pahalla, mutta eikö teille vanhemmille ole tullut mieleen näinä viitenä vuotena opettaa itse lapselle mitä tapahtuu jos kielen/huulet laittaa talvella kaiteeseen, aitaan, keinujen ketjuun jne..!?!?! Meillä joka ikinen talvi pakkasten alettua muistutetaan muksuja että kielen paikka on pakkasella suussa, eikä sen ulkopuolella;). Ihanan aurinkoista kevään alkua:).